Johansson, Johannes (Juho) (1853-1898)


johanssonjohannes.jpgJuho Johansson syntyi Alajärvellä Etelä-Pohjanmaalla. Nuorukaisena hän yritti ensin puusepäksi, mutta sairastettuaan riisitaudin hän joutui vaihtamaan alaa. Johansson matkusti Helsinkiin ja meni oppiin konepajaan. Ammatin opittuaan hän lähti kiertelemään maata etsien paikkaa omalle verstaalleen.

Keväällä 1877 Johansson vuokrasi Lahden kylän Saksalan talosta itselleen työhuoneen. Tämä verstas tuhoutui täysin kylän palossa samana kesänä. Johansson jäi kuitenkin paikkakunnalle, ja asettui vuonna 1879 kauppalaan. Hänellä oli aluksi verstas kruununvouti Palmgrenin talossa Rauhankadun ja Aleksanterinkadun kulmassa. Yrityksensä kasvaessa Johansson vaihtoi osoitettaan muutaman kerran ennen kuin vuonna 1898 asettui Vapaudenkadun (silloin Nikolainkadun) ja Rautatienkadun kulmaan. Viimeinen muutto oli ilmeisen raskas, sillä Johansson kuoli muuttopäivänä 22.8.1898.

Johanssonin verstas kasvoi hiljalleen pieneksi teollisuuslaitokseksi. "Kupari- ja levyseppätehtailijaksi itseään kutsunutta ja ennakkoluulottomasti yrittänyttä Johanssonia voidaan tavallaan pitää muun muassa lahtelaisen huonekaluteollisuuden uranuurtajana. Hän näet otti 1880-luvun puolivälissä tuotevalikoimaansa "sinkki- ja läkkilevystä" valmistetut huonekalut. Uusi Suometar kuvasi vuonna 1887 Johanssonin metallikalusteiden olevan puisia kalliimpia, mutta niitä paljon lujempia ja kestävämpiä: "ne ei lahoo eikä ravistu, eikä myöskään rotat ja hiiret tahi muut syöpäläiset niihin pysty".

Juho Johansson osallistui hyvin aktiivisesti erilaiseen yhdistystoimintaan. Hän oli perustamassa ja aktiivisesti mukana Lahden käsityöläisyhdistyksessä ja raittiusyhdistyksessä. Hän oli myös innokkaasti puuhaamassa Lahteen kansanopistoa ja yhteiskoulua. Samoin hän toimi hyvin määrätietoisesti Lahden kirkon rakentamisen hyväksi. Hän toimi muun muassa kirkon ensimmäisenä isännöitsijänä.

Villehad Vuorinen muistelee kansanopiston perustamisvaiheista, että Johanssonin "palavaa innostusta ei mikään voinut kylmentää siitä, minkä hän kerran oli ottanut vakaasti eteenpäin viedäkseen. Kaikissa tilaisuuksissa missä vaan Lahden kansanopiston hyväksi toimittiin, oli hän mukana lietsomassa, palkeita painamassa, innostuksen tulta kansalaisiin sytyttääkseen ja rohkeutta lisätäkseen."