Winter, Hugo (1866-1949)


winterhugo2.jpgLahden kauppala kuului Hollolan seurakuntaan. Kauppala kuitenkin pyrki monin eri tavoin eroon tästä seurakuntayhteydestä ja rakennutti itselleen kirkon. Se vihittiin käyttöön 28.12.1890. Omasta kirkosta ja erityisluonteestaan huolimatta Lahti ei pystynyt muodostamaan omaa seurakuntaa kauppalakaudella. Lahtelaisten sielunpaimenena toimi Hollolan seurakunnan kappalainen. Hän huolehti kirkkokomennosta Lahdessa.

Vuonna 1894 Hollolan toisen kappalaisen virkaan nimitettiin Hugo Winter. Hän oli virassa koko kauppalakauden ja vielä kymmenen vuotta kaupungissakin. Hugo Winter syntyi Hartolassa vuonna 1866 vanhaan pappissukuun, hänen isänsä oli kirkkoherra Adolf Winter.

Lahden seurakunnallinen tilanne oli kirkon valmistumisen jälkeen erikoislaatuinen. Kirkko oli kauppalan itsensä rakentama ja ylläpitämä. Kirkkoa hoiti kauppalan yleisen kokouksen valitsema kirkkotoimikunta. Se ei aina tyytynyt pelkkään kiinteistönhoitoon vaan halusi tuolloin tällöin valita myös kirkossa saarnaavat henkilöt. Kappalainen Winter ei voinut tällaista hyväksyä. Tilanne kärjistyi erityisesti vuonna 1901, jolloin hän ajautui kirkonisäntä Taavi Vainion kanssa voimakkaisiin erimielisyyksiin. Tuomiokapituli ratkaisi lopulta riidan: kirkkotoimikunta hoitaa kirkkoa ja sen taloutta, Hollolan seurakunta puolestaan huolehtii jumalanpalvelusten ja muun sielunhoidon järjestämisestä.

Hugo Winterin tiukka ote seurakuntatoimintaan kuvasi hänen asennettaan muutoinkin. Hänen panoksensa Lahden huoltotoimintaan ja yleiseen sivistyselämään oli huomattava. Hän osallistui hyvin laajasti erilaisiin yhteiskunnallisiin hankkeisiin. Hugo Winter oli ennen Lahden seurakunnan perustamista paikkakunnan oma pappi, ja sen mukaisesti häntä arvostettiin. Hän tunsi suurta mielenkiintoa sosiaalista työtä kohtaan. Hän liikkui usein eri työpaikoilla ja kutsui seurakuntalaisia hengellisiin tilaisuuksiin. Hän suhtautui myönteisesti vuonna 1900 perustetun Lahden työväenyhdistyksen toimintaan.

Hugo Winter oli kiihkeästi ruotsinkielinen ja ruotsinmielinen. Muistitiedon mukaan Winter kulki kadulla hieman kumarassa omissa ajatuksissaan eikä yleensä tervehtinyt vastaantulijoita. Hän oli voimakkaiden sympatioiden ja antipatioiden ihminen. Hänellä ei ollut mielenkiintoa mielestään turhaan seurusteluun. Tietty sosiaalinen eristyneisyys lienee syynä siihen, että hän avioituikin vasta vanhoilla päivillään. Kiistattomista ansioistaan huolimatta Hugo Winterin omalaatuinen persoona jätti hänet lahtelaisille hieman etäiseksi ja vieraaksi.


Hugo Winterin omaperäinen harrastus oli kaukomatkailu. Hän kävi jo 1890-luvulla Intiassa, Itä-Aasiassa, Etelä-Afrikassa ja Egyptissä. 1900-luvun alussa matkat jatkuivat vuosittain, esimerkiksi vuonna 1907 hän kävi Himalajalla, Shanghaissa ja Hawaijilla. Kaksi vuotta myöhemmin hän vieraili Huippuvuorilla ja vuonna 1913 hän matkasi Algerian kautta Australiaan ja Uruguaihin.