Karjalaisten kaupunki

Lahdessa elää voimakkaana talvisodan päättymisen aikaan liittyvä tarina, jossa kaupunginjohtaja Uuno Takki kävi suoraan rautatieasemalta houkuttelemassa ohikulkevaa karjalaista siirtoväkeä kaupunkiin. Kaupunginjohtajan toiminta kertoi yleisemminkin Lahden kaupungin siirtoväkipolitiikasta, joka osoittautuikin menestykseksi: välirauhan aikana noin 6000 evakkoa päättikin sijoittua Lahteen.

Jatkosodan aikana osa siirtoväestä palasi takaisin vallattuun Karjalaan. Sodan lopulta päätyttyä Lahti oli edelleen hyvin aktiivinen siirtoväen houkuttelemisessa. Lahteen muuttikin heti noin 2000 karjalaista lisää.

Karjalaisten asettuminen uusille asuinsijoille oli usein monisyinen prosessi. Monet kokeilivat useitakin eri paikkakuntia ennen lopullisen asuinkunnan valintaa. Lahteen asettunut suhteellisen kookas karjalaisväestö, Karjalasta muuttaneet yritykset, yhteisöt, ja koulut houkuttelivat kaupunkiin lisää siirtoväkeä. Karjalaisten määrä kasvoi aina 1960-luvun alkuun asti, jolloin se suurimmillaan oli noin 10.000 henkilöä.

Valtaosa Lahteen muuttaneesta siirtoväestä tuli Viipurista ja Viipurin maalaiskunnasta. Evakkoja saapui myös Käkisalmesta, Sortavalasta, Sortavalan maalaiskunnasta, Terijoelta, Kivennavalta, Koivistosta, Äyräpäästä, Vahvialasta ja Salmista.

web_lkm_kuv_kuv_ne_27446.jpg

Karjalaiset siirtolaiset antoivat Lahdelle ja sen talousalueelle olennaisen tärkeän kehityssykäyksen sodan jälkeisinä vuosina. Erittäin merkittävän ryhmän siirtolaisissa muodostivat yrittäjät. Pelkästään Viipurista siirtyi Lahteen 119 kauppaliikettä, 18 teollisuuslaitosta, 43 käsityöläisliikettä sekä 160 palveluammatin harjoittajaa. Osa yrittäjistä tosin siirtyi nopeasti muualle havaittuaan toimintaolosuhteet Lahdessa liian ahtaiksi.

Karjalasta saapuneita yrityksiä olivat muun muassa Kannaksen Puku Oy, Karjalan Kukka Oy, Karjalan Kumi Oy, Karjalan Väri Oy, Koiviston Auto Oy, Oy Strarckjohann & Co Ab, Torkkelin Paperi Oy, Viipurin Puku Oy ja kauppias Erkki Kääpä. Näistä suurin oli rautakauppa Starckjohann, joka tosin harkitsi vakavasti muitakin sijoituspaikkoja. Talvisodan puhjettua se otti väliaikaiseksi kotipaikakseen Pietarsaaren. Karjalaisten yrittäjien joukossa Lahteen tuli ensimmäinen panttilainaamokin.

Karjalaiset paransivat myös Lahden terveyspalveluja. Viipurin Diakonissalaitos Beetel muutti Lahteen talvisodan päätyttyä. Sille valmistui kaupungin avustuksella oma sairaalarakennus vuonna 1950. Viipurissa sijainnut sotilassairaala n:o 8 siirrettiin sodan aikana Lahteen. Sotavuosina siellä hoidettiin myös siviilipotilaita. Sodan jälkeen sairaala jäi Lahteen ja sai nimen Lahden Keskussotilassairaala 2.

Viipurin hovioikeus oleskeli välirauhan aikana hetken Lahdessa. Kaupunki yritti saada sen jäämään ja esitti hovioikeuden toimialueen rajojen tarkistusta. Hovioikeus siirtyi kuitenkin Kuopioon ja vuonna 1945 sen nimeksi tuli Itä-Suomen hovioikeus.

Viipurilaiset sanomalehdet, Maalaisliiton äänenkannattaja Maakansa, joka käytti jonkin aikaa nimeä Karjalan Sanomat sekä Kokoomuksen äänenkannattaja Karjala yrittivät asettua Lahteen. Ne havaitsivat sen kuitenkin hyvin vaikeaksi. Maakansa tuli Lahteen sotavuosina, mutta siirtyi Helsinkiin jo vuonna 1945. Karjala -lehti puolestaan siirtyi Lahteen vuonna 1952, mutta muutti jo neljän vuoden kuluttua Lappeenrantaan.

Koulutuksen puolellakin Lahti sai jatkaa Viipurin perinteitä. Lahden kauppaoppilaitos ja ammattikoulu saivat vahvan perustan viipurilaisista oppilaitoksista siirretyistä opetuskalustosta ja viipurilaisista opettajista.

Viipurin musiikkiopiston siirtyminen Lahteen oli monella tavoin erittäin tärkeä tapahtuma. Felix Krohnin johdolla siitä tuli Lahden musiikkielämän johtava instituutio. Kulttuurielämää rikastuttivat lisäksi Viipurin taidemuseosta ja Viipurin historiallisesta museosta Lahteen siirretyt kokoelmat. Ne nostivat kaupungin museotoimen aivan uudelle tasolle.

Karjalaiset saivat myös aikaan aivan uutta eloa lahtelaisessa yhdistys- ja järjestöelämässä. Karjalaiset perustivat alkuun paljon omia yhdistyksiään eri intressien mukaan. Alkuinnostuksen jälkeen monen yhdistyksen toiminta lakkasi tai sulautui muihin paikallisiin järjestöihin.

Tunnetuin Lahteen siirtyneistä urheiluseuroista oli Viipurin Reipas. Viipurilaiset urheiluseurat saivat Lahdessa hyvän vastaanoton. Urheiluelämän vilkastuminen oli monen mieleen ja kaupunkiin saatiin paljon uutta asiantuntemusta eri lajeista.

Valtaosa Lahteen asettuneista karjalaisista siirtolaisista oli hyvin itsellään toimeentulevia. He eivät olennaisesti lisänneet Lahden myöntämien huoltoavustusten määrää. Karjalaiset yrittäjät ja yritykset palkkasivat mielellään entisiä työntekijöitään. Palveluiden valikoima ei karjalaisten ansiosta laventunut paljoakaan, mutta kokonaistarjonta kasvoi.

web_aleksi_ja_starkki_1950l.jpg

Viipuri ja Lahti olivat eri kokoluokan kaupunkeja. Yhtäläisyyksiä oli kuitenkin sen verran, että erityisesti viipurilaisten oli suhteellisen mutkatonta asettua Lahteen. Kaupunkien elinkeinopolitiikat olivat samansuuntaisia ja molemmat olivat myös liikenteellisesti vilkkaita paikkakuntia.