Salpausselän kisat

Menestys Holmenkollenilla tuotti hiihtokeskuksen Lahteen

Talvella 1922 suomalaiset hiihtäjät Anton Collin ja Tapani Niku tekivät suomalaista urheiluhistoriaa saavuttamalla kaksoisvoiton Holmenkollenin kisojen 50 kilometrin hiihtokilpailussa. Tapaus herätti Suomessa suurta huomiota ja ajatus oman, kansainväliset mittasuhteet täyttävän murtomaahiihtokeskuksen luomisesta sai uutta kantavuutta. Urheilumme monitoimimiehen, Lauri "Tahko" Pihkalan aloitteesta Lahdessa ryhdyttiin ripeästi toimeen hankkeen toteuttamiseksi.

Lahden Hiihtoseura perustettiin syksyllä 1922. Se otti heti päämääräkseen kansainvälisen hiihtokeskuksen rakentamisen Lahteen. Jo seuran perustamissyksynä valmistui ensimmäinen hyppyrimäki hiihtostadionalueelle, jonka vuokrattiin kaupungilta 50 vuodeksi.

Talvella 1923 järjestettiin ensimmäiset Salpausselän kisat. Ne olivat samalla SVUL:n mäenlaskun ja yhdistetyn hiihdon mestaruuskilpailut. Kisoihin saatiin kaikki Suomen tuolloiset huippuhiihtäjät ja -mäenlaskijat. Näin Salpausselän kisat saivat heti alkuun kansallisen suurtapahtuman luonteen.

Maailmanmestaruuskilpailut vahvistivat kansainvälisen aseman

Kansallisen tason menestys oli Salpausselän kisojen järjestäjille vain välitavoite. Kisoista haluttiin myös kansainväliset. Tähän päästiin vuonna 1926, kun Lahdessa pidettiin kansainvälisen hiihtoliiton (FIS) kongressikisat. Niille annettiin myöhemmin maailmanmestaruuskisojen arvo.

Lopullinen läpimurto kansainväliseen maineeseen tapahtui vuonna 1938, kun Lahdessa järjestettiin jälleen hiihdon maailmanmestaruuskilpailut. Osallistujia tuli 13 maasta, kaukaisimmat Japanista asti. Kilpailuolosuhteet olivat nyt aivan toista luokkaa kuin 12 vuotta aiemmin. Uudesta 60 metrin hiihtomäestä tuli stadionalueen keskeinen elementti, jonka ympärille yleisö kilpailun aikana kerääntyi "yhdeksi sankaksi ihmismereksi".

web_mmkisat_1938.jpg

Vuoden 1938 hiihdon maailmanmestaruuskilpailut Lahdessa olivat siihen mennessä itsenäisen Suomen suurin kansainvälinen urheilutapahtuma. Pääsylippuja myytiin noin 60.000 ja lisäksi kilpaladun varrella oli runsaasti väkeä. Kisoja käytettiin sumeilematta myös Suomen tunnetuksi tekemiseen. Ulkoministeriö osallistui aktiivisesti tiedotukseen. Lahtelainen kisaorganisaatio osoitti toimivuutensa ja kykynsä hallita suurtapahtumia. Kisat onnistuivat kaikin puolin erinomaisesti.

Sotavuosina ja pitkään 1950-luvulle suomalainen hiihtourheilu oli vaatimattomalla tasolla. Tämä heijastui luonnollisesti myös Salpausselän kisoihin. Uuteen nousuun lähdettiin jälleen maailmanmestaruuskisojen avulla. Vuonna 1955 kansainvälinen hiihtoliitto myönsi vuoden 1958 kisat Lahdelle.

Vuoden 1958 hiihdon maailmanmestaruuskilpailuja varten kisa-alueella tehtiin huomattavia muutostöitä: vuonna 1955 uusi iso puumäki valmistui, vuonna 1948 rakennettu hiihtomäki kunnostettiin uuteen asuun, maalipaikan lähistölle rakennettiin kisakeskus ja katsomopaikkoja varattiin sadalle tuhannelle. Vuoden 1938 kisoihin verrattuna nyt kilpailtiin aivan uudessa tilanteessa ja ilmapiirissä. Mukana olivat Neuvostoliitto ja uudet Itä-Euroopan maat. Myös naishiihtäjät tulivat mukaan.

web_mmkisat_1958.jpg

Suomen joukkue menestyi kisoissa erinomaisesti. Tämä näkyi myös yleisömäärissä. Kymmenen kisapäivän kuluessa pääsylipun lunastaneita oli yhteensä 204.600.

Vuoden 1958 maailmanmestaruuskilpailujen jälkeen Salpausselän kisojen kansainvälisyys oli varmistettu. 1960- ja 1970-luvuilla osanottajia kisoihin saapui 15-16 eri maasta. Salpausselän kisat televisioitiin ensimmäisen kerran vuonna 1959.

Salpausselän kisojen yleisömäärät kääntyivät laskuun 1960-luvulla. Kisojen kiinnostavuutta koetettiin lisätä kisatapahtumia kehittämällä ja oheistoimintoja lisäämällä. Erityisesti mäkihyppyyn panostettiin. Vuonna 1972 valmistui uusi 90 metrin hiihtomäki. Kun Lahti sai järjestettäväkseen vuoden 1978 maailmanmestaruuskisat mäkivalikoimaa edelleen lisättiin. Samalla rakennettiin kokonaan uusi hiihtostadion. Hiihtokeskus muuttui nyt urheilukeskukseksi. Vuoden 1978 kisojen onnistumisesta vastasi jälleen kokenut ja suurelta osin vapaaehtoinen kisaorganisaatio. Kisaviikon yleisömäärä oli 184.308.

web_salpausselan_kisat_1972.jpg

Maailman suurin hiihtojuhla

Vuonna 1989 Lahdessa järjestettiin viidennen kerran hiihdon maailmanmestaruuskilpailut. Edellisiin kisoihin valmistunut hiihto stadion palveli tapahtumia edelleen erinomaisesti. Mäkikatsomon päätyyn oli rakennettu uusi tv- ja lehdistökeskus, johon kisojen jälkeen sijoitettiin Hiihtomuseo.

Suomalaisten urheilijoiden mahtava alkumenestys houkutteli kisoihin ennätysyleisön. Katsojia oli kaikkiaan 460.000. Kaikki ennakko-odotukset ylittänyt yleisö loi kisoista poikkeuksellisen urheilujuhlan, jonka kruunasi Suomen joukkueen saarnat 15 mitalia. Menestyksekkäät kisat saivat lahtelaiset anomaan jopa talviolympialaisia. Hankkeesta vetäydyttiin, kun osoittautui, ettei kisoja voida jakaa alppilajit järjestävän maan kanssa.

Verrattuna aiempiin MM- ja Salpausselän kisoihin vuoden 1989 kisat olivat aivan omassa luokassaan. Ne olivat entistä suurempi mediatapahtuma. Kisa-alueella ja sen tuntumassa oli lukuisia oheistapahtumia, myyntipisteitä ja ravintoloita, joissa kisayleisö, sponsorit ja yhteistyökumppanit asiakkaineen saattoivat virkistäytyä kisatapahtumien lomassa. Kisojen markkinointi ja yhteistyökumppaneiden palvelu oli myös aivan uudella tasolla.

Kuudennen kerran hiihdon MM-kisat järjestettiin Lahdessa vuonna 2001. Kisoja varten hiihtostadionia kunnostettiin, rakennettiin uusi mäkikatsomo ja Hiihtomuseon kylkeen lisättiin uusi ravintola ja auditorio. Järjestelyiltään kisat onnistuivat hyvin, mutta suomalaisten hiihtäjien laaja doping-skandaali jätti niistä hyvin ikävän muiston. Tapauksen herättämä laaja kansainvälinen julkisuus leimasi epämiellyttävällä tavalla myös Lahtea.

web_mmkisat_2001.jpg