Sotavuodet Lahdessa

Vuonna 1939 Lahti oli vajaan 30.000 asukkaan kaupunki. Hyvien liikenneyhteyksien vireässä teollisuuskaupungissa oli myös maan voimakkain radioasema. Näistä johtuen Lahdesta tuli talvisodan puhjettua vihollisen ilmapommitusten luonnollinen kohde.

Toisen maailmansodan vuosina Lahti sai kokea konkreettisia sotatoimia erityisesti talvisodan kuukausina. Jatkosodan aikana Lahtea pommitettiin vain kerran hyvin laihoin tuloksin.

Talvisodan aikana Lahtea pommitettiin 36 kertaa. Pommituksissa kuoli 26, haavoittui vaikeasti 24 ja lievästi 33 henkilöä. 40 rakennusta tuhoutui täysin, 50 paloi ja 414 vaurioitui jollain tavoin. Lahteen kohdistuneisiin hyökkäyksiin osallistui 373 viholliskonetta, jotka pudottivat noin 2600 pommia. Jatkosodan ainoa pommitus tapahtui 25.6.1941, jolloin kolme koillisesta kaupunkia lähestynyttä viholliskonetta pudotti muutaman pommin radanvarren teollisuusalueelle.

Sodan syttyminen asetti kunnallishallinnon uuteen tilanteeseen. Joulukuussa 1939 oli tarkoitus järjestää kunnallisvaalit, mutta sotien vuoksi niitä siirrettiin aina vuoden 1945 lopulle asti. Lahdessa "pitkää parlamenttia" johti uunintekijä K. T. Numminen sosiaalidemokraattisesta puolueesta. Kaupunginjohtajana oli edellisenä vuonna virkaan astunut kauppa- ja lakitieteen kandidaatti Uuno Takki.

Jo syksyn 1939 poikkeukselliset olot vaikuttivat Lahdenkin kunnallishallinnollisiin oloihin. Kaupunki joutui perustamaan kansanhuollon-, väestönsuojelu- ja työvelvollisuuslautakunnat. Huomattava osa viranhaltijoista ja työntekijöistä joutui kertausharjoituksiin ja sotatoimiin: hallintokuntien täytyi supistaa ja järjestää uudelleen
tehtäviään.

Lahden kunnallistekniikka selviytyi sodan koettelemuksista suhteellisen vähin vaurioin. Sähkönjakelussa pommitusten vioittamat 35 kV:n maakaapelit aiheuttivat muutamia käyttökeskeytyksiä joulukuussa 1939. Talvella 1940 linjavaurioiden lisäksi tuhoutui yksi jakelumuuntamo, jonka laitteet kuitenkin säilyivät lähes vahingoittumattomina.Kun kaukovoiman siirrossa tapahtui keskeytyksiä sähkölaitos sai varavoimaa Kymin Osakeyhtiön ja Lahden Saha Oy:n voimalaitoksilta sekä lisäksi Imatran Voiman Vanajan höyryvoimalaitokselta.

Tilapäisistä vuodoista huolimatta vesijohtoverkostossa pystyttiin kaikissa tilanteissa säilyttämään normaali paine. Vesijohtolaitoksella oli kolme kahdeksan miehen korjausryhmää, joiden ripeä toiminta pommitusvaurioiden korjaamisessa turvasi vedensaannin koko verkostossa.

Myöskin Päijät-Hämeen Puhelinyhdistys selvisi Lahden osalta talvisodan pommituksista vähäisin aineellisin vaurioin. Poikkeuksellinen tilanne asetti kuitenkin aivan uusia vaatimuksia puhelinliikenteen sujuvuudelle. Talvisodan toisena päivänä, 1.12. Lahdessa välitettiin 21.153 puhelua, joka siihen mennessä ennätysmäärä. Talvisota lisäsi myös puhelinpalvelujen kysyntää: vuonna 1940 tilaajien netto lisäys oli 247, joka oli sekin lajissaan siihen mennessä suurin määrä.

Lahden strategisista kohteista rautatieasema-alue joutui useiden hyökkäysten kohteeksi. Itse asemarakennus sai osuman 13.1.1940, jolloin sen koillisnurkka sortui ja samalla rikkoutui alakerrassa olleen väestönsuojan seinä. Suojassa ollut reserviläinen kuoli heti ja useita muita haavoittui.

web_lkm_kuv_kuv_ne_90775.jpg

Myös Yleisradion radioasema oli usein vihollisen iskujen kohteena. Kuitenkin vain kerran pommitukset aiheuttivat keskeytyksen aseman toimintaan: 12.1.1940 osui radioasemarakennukseen sirpalepommi, joka "mykisti" lähetystoiminnan kymmeneksi päiväksi.

web_lkm_kuv_kuv_ne_107810.jpg

Kaupungintalo sai täysosuman joulukuun 27. päivän ilmapommituksessa. Räjähdystä seurannut tulipalo tuhosi suuren osan rakennuksesta. Tapahtumassa kunnostautuivat kaksi ilmavalvontalottaa, jotka tulipalosta huolimatta jatkoivat vartiointitehtäväänsä kaupungintalon tornissa. Tulipalon jälkeen kaupungintalolla sijainneet virastot ja poliisilaitos siirsivät toimintansa yhteiskoululle.

web_lkm_kuv_kuv_ne_27408.jpg

Talvisodan haitalliset vaikutukset lahtelaiseen teollisuuteen jäivät pelättyä vähäisimmiksi. Se ei ollut vielä niin vientiin painottunutta, että ulkomaisten kauppateiden sulkeutuminen olisi aiheuttanut välittömiä romahduksia. Sotien aikana huomattava osa Lahden teollisuudesta palveli puolustusvoimien tarpeita.

Sotatila toi talouselämään säännöstelyn, joka vaikutti erityisesti kauppaan. Jo kuusi viikkoa ennen talvisodan syttymistä aloitettiin sokerin ja kahvin säännöstely. Niiden jakelu siirtyi säännöstelyviranomaisten jakamille ostokorteille. Välirauhan aikana säännöstelyn piiriin joutuivat myös leipävilja, maitotuotteet, tekstiilit, liha sekä ravintorasvat. Jatkosodan aikana säännöstely tiukentui ja monipuolistui. Eri tuotteiden jakelua jouduttiin säännöstelemään vielä vuosia sodan päättymisen jälkeenkin.

Elintarviketilanteen osalta Lahti oli sikäli hyvässä asemassa, että sitä ympäröi tuottoisa ja vauras maatalousalue. Siellä omavaraisuus pysyi sotien aikana kohtalaisen hyvällä tasolla. Sieltä liikeni elintarvikkeita lahtelaisillekin ohi virallisen säännöstelyn. Tästä syystä ei kaupungin elintarviketilanne muodostunut missään vaiheessa ylivoimaisen kireäksi.

Erityisen ongelmallista Lahden sotien aikaiselle huollolle oli polttoaineiden saanti. Kaupungin kotitaloudet lämmitettiin pääasiassa puulla. Halkojen kysyntää lisäsi voimakkaasti vielä se, että kivihiilen ja raaka-öljyn tuonti väheni tuntuvasti. Rautatie- ja autoliikenne jouduttiin hoitamaan suurelta osin polttopuilla.

Lahdessa puupula konkretisoitui jatkosodan ensimmäisenä syksynä. Vajaus tarpeen ja varastojen välillä oli 150.000 m3. Kaupunki palkkasi erityisen polttoainepäällikön johtamaan polttopuiden hankintaa ja jakelua. Päälliköllä oli suuret valtuudet. Hän saattoi esimerkiksi takavarikoida teollisuuslaitoksilta polttopuuta jaettavaksi yksityiseen kulutukseen.

Lokakuussa 1939 perustettu väestönsuojelulautakunta suunnitteli ja järjesti kaupungin väestönsuojeluolot yhteistyössä eri yhteisöjen ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Talvisodan alkuun mennessä Lahteen rakennettuihin erilaisiin väestön- ja sirpalesuojiin mahtui noin 10.000 henkilöä. Väestönsuojelukeskus oli linja-autoaseman kellarissa.

web_lkm_kuv_kuv_ne_91166.jpg

Ilmahälytyksistä huolehti ilmapuolustusaluekeskus (IPAK) 14. Hälytyssireenit olivat Kärpäsen VPK:n talolla, Kirkkokatu 5:ssä, kaupungintalolla ja Möysässä. Lisäksi kaupungin laitamilla hälytyksiä täydennettiin käsikäyttöisillä sireeneillä.

Talvisodan aikana Lahden vakinaisessa palokunnassa oli palopäällikön ja ruiskumestarin lisäksi 14 miestä. VPK:n tuella saatiin kuitenkin muodostettua kaupungin eri puolille viisi asemaa, joille kullekin sijoitettiin kymmenen palomiestä, paloauto ja vesijohtokalustoa. Palopäällikkö K. F. Sillanpään asemapaikkana oli
väestönsuojelukeskus.

Syksyn 1939 olosuhteet aiheuttivat huomattavia muutoksia koulunkäyntiin. Lokakuun puolessavälissä varattiin kaupungin kansakoulurakennuksista Kujalaa ja Niemeä lukuun ottamatta kaikki puolustusvoimien majoitus- ja sairaalakäyttöön. Marraskuun alussa koulutyö saattoi kuitenkin jatkua kuun loppuun asti, jolloin opetustoiminta keskeytyi koko sodan ajaksi.

Useat kaupungin kansakoulurakennuksista vahingoittuivat pommituksissa. Pahimmin kärsi Läntinen koulu, joka maaliskuun viidennen päivän ilmahyökkäyksessä tuhoutui korjauskelvottomaksi.

Lahden oppikoulujen toiminta keskeytettiin 12. lokakuuta. Lahden lyseon ja tyttölyseon rakennukset otettiin sotilassairaaloiden käyttöön. Ylimpien luokkien oppilaat saattoivat jatkaa lukujaan Lahden yhteiskoulun tiloissa, joista kuitenkin suurin osa oli varattu reserviläisten majoitukseen. Oppikoulurakennukset säilyivät ilmapommituksissa lähes vahingoittumattomina. Jatkosodan vuosina huomattava osa Lahden keskustan koulutiloista oli suuren Keskussotilassairaala 2:n käytössä.

web_lkm_kuv_kuv_ne_100859.jpg

Sota-ajan ikävimpään arkeen kuuluivat suruviestit rintamilta. Lahdessa näiden välittäminen kuului rovasti Väinö Hovilalle. Hän joutui aloittamaan surullisen sanansaattajan tehtävänsä 16.12.1939, kun ensimmäiset tiedot rintamille kaatuneista lahtelaisista saapuivat. Tammikuussa 1940 Lahden kaupunki luovutti seurakunnalle Kirkkopuistosta erityisen hauta-alueen sankarivainajille. Siellä pidettiin ensimmäiset hautajaiset 5.2.1940.

Talvisodassa lahtelaisia kaatui 123 ja jatkosodassa henkilömenetykset olivat 346 henkeä. Absoluuttisesti tarkasteltuna se oli enemmän kuin missään muussa Lahden sotilaspiirin kunnassa, mutta väkilukuun suhteutettuna luku oli alueen pienimpiä. Lahden voidaan katsoa selvinneen sodasta suhteellisin vähin väestötappion.

Konkreettisia rauhanaikaan siirtymisen merkkejä oli lokakuussa 1944 tapahtunut katuvalaistuksen kirkastaminen. Sota-aikaisten 15 watin lamput vaihdettiin 75-300 watin polttimoihin. Huoneistoja ei tarvinnut enää pimentää ja pimennysverhoja poistettiin käytöstä. Mainosvalot palailivat hiljakseen kauppaliikkeiden julkisivuihin. Arkisessa elämässä sodan vaikutukset tuntuivat vielä pitkälle 1950-luvulle. Monet tuotteet, erityisesti vaatteet ja tekstiilit olivat "kiven alla" ja elintarvikkeita jouduttiin täydentämään korvikkeilla. Viimeiset elintarvikkeet vapautuivat säännöstelystä vasta vuonna 1954.

web_lkm_kuv_kuv_ne_30851.jpg

Västerås ja Ruotsin lahjatalot

Ruotsi päätti avustaa talvisodan runtelemaa Suomea muun muassa lähettämällä maahamme tehdasvalmisteisia omakotitaloja. Näistä saatiin Lahteen 69 erityisesti kaupunkioloihin ja lisäksi 27 maaseudulle suunniteltua omakotitaloa.

Lahdessa ensimmäiset lahjatalot sijoitettiin kaupungin pohjoisosaan kaavoitetulle alueelle, joka ruotsalaisen ystävyyskaupungin mukaan nimettiin Västeråsiksi. Myöhemmin tulleet 27 omakotitaloa sijoitettiin Tapanilaan.

Lahjatalot oli tarkoitettu ensisijaisesti siirtoväelle ja pommituksissa asuntonsa menettäneille perheille. Mikäli tällaisia asunnontarvitsijoita ei ollut tarpeeksi hyväksyttiin muitakin halukkaita. Jatkosodan aikana näistä ehdoista luovuttiin, kun osa siirtoväestä palasi takaisin vallatuille alueille.

Västeråsin omakotialueelle sijoitettujen lahjatalojen tyyppi on C 1. Se oli yleisin neljästä Suomeen toimitetusta lahjatalomallista. Se oli ruotsalaisen standardin mukainen puuelementtitalo, jonka perustukset ja kellarikerroksen kantavat rakenteet tehtiin paikallavaluna betonista.

web_lkm_kuv_kuv_ne_27392.jpg

Västeråsin talojen huoneistoala oli 53 m2 , johon sisältyi keittiö ja kaksi huonetta. Kellarikerroksessa oli talouskellarit, varasto- ja kattilahuone sekä pesutupa, joka oli muutettavissa saunaksi.

Omakotialueella aloitettiin perustusten rakennustyöt kesäkuussa 1940, ensimmäinen talolähetys saapui Turkuun elokuussa 1940. Lahjataloista pystytettiin 66 samana syksynä ja loput kolme seuraavana vuonna. Talvisodan jälkeen kärjistynyt asuntotilanne vaati nopeita toimenpiteitä. Niinpä Västeråsinkin omakotialue oli rakennettu lähes valmiiksi ennen kuin sen asemakaava talvella 1941 vahvistettiin.

Syyskuussa 1940 Lahden kaupunki sai 27 alkuaan maaseudulle tarkoitettua lahjataloa. Niiden alkuperäinen huoneistoala oli 81 m2, joka sisälsi keittiön, olohuoneen ja kaksi makuuhuonetta. Lahteen tulleet talot muutettiin kuitenkin niin, että sisälsivät kaksi huoneen ja keittiön asuntoa.

web_lkm_kuv_kuv_ne_36159.jpg

Nämä lahjatalot sijoitettiin Tapanilan peltoaukealle kaavoitetulle asutusalueelle, jonne myös Lahden Rakentajat ja Lahden Saha Oy pystyttivät asuintaloja. Tapanilan lahjatalot rakennettiin ja luovutettiin asukkaille samoilla periaatteilla kuin Västeråsissakin. Talojen perustustyöt tehtiin lokakuussa 1940 ja talot valmistuivat seuraavan vuoden toukokuussa.