Vesijärven kanava

Samoilla vuoden 1867 valtiopäivillä, joilla sovittiin Riihimäki-Pietari rautatien rakentamisesta päätettiin myös Vesijärven kanavan rakentamisesta. Ne muodostivat kulkutieratkaisun, jolla yhdistettiin Päijänteen alue etelän satamiin ja teollisuuslaitoksiin.

Kanavan rakennustyöt aloitettiin lokakuussa 1868. Tavoite oli saada se valmiiksi yhtä aikaa rautatien kanssa. Hankkeeseen osoitetut varat olivat kuitenkin niin niukat, että työ oli valmis vasta kahden vuoden kuluttua. Rakennustyössä hyödynnettiin mahdollisimman pitkälle Vääksyjoen uomaa. Tämän seurauksena kanavasta ei tullut aivan niin hyvin liikennöitävä kuin oli tavoitteena. Kanava vihittiin käyttöön elokuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1871.

Alkuperäisen kanavan pituus oli 1306 metriä. Kanavan pohjan leveys oli 8,9 metriä. Ensimmäinen kivillä täytetyistä puuarkuista tehty sulkuportti oli 41,6 metriä pitkä ja 8,6 metriä leveä. Sulkuportin molemmin puolin oli 59 metriä pitkät ja 14,8 metriä leveät ohitusaltaat. Kanavan reunat oli kivetyt. Vihkiäisissä kanavan mainittiin olevan "kaunis ja tukeva työ sai kaikilta asiantuntijoilta kiitoksen".

Vesijärven kanavan jälkeen nousi esille kanavan rakentaminen Kalkkisiin. Tällä haluttiin parantaa vesiliikenneyhteyksiä Heinolaan. Senaatti otti kanavan tie- ja vesirakennusten ylihallituksen työohjelmaan vuonna 1875. Kanava valmistui vuonna 1878. Samana kesänä kuin Lahden kauppala perustettiin saattoi siis Heinolan ja Lahden välinen höyrylaivaliikennekin käynnistyä.