Keskiaikainen Lahden kylä

Suur-Hollolan kasvukeskus

Lahden seudun pysyvään asutukseen on vaikuttanut sen maantieteellinen asema. Lahden kylä kasvoi maa- ja vesireittien solmukohtaan, josta on aina ollut hyvät yhteydet kaikkiin ilmansuuntiin. Päijät-Hämeessä kiinteään kyläasutukseen siirryttiin peltoviljelyn yleistyessä, merovingi- ja viikinkiaikana ensimmäisen vuosituhannen viimeisinä vuosisatoina.

Vesijärven etelärannoilla kyläasutusta syntyi ilmeisesti ensin Lahden ympäristöön, vaikka edellytykset peltoviljelyyn olivat Lahdessa selvästi edullisemmat kuin sen vanhemmissa naapurikylissä, Jalkarannassa ja Järvenpäässä. Professori Aimo Halilan mukaan siirryttäessä kaskitaloudesta kiinteään peltoviljelyyn "muheamainen, joskin ilmeisesti usein tulvien vaivaama Lahti, jossa kauppatie joutui ikään kuin pysähtymään, osoittautui Vesijärven etelärannan nopeimmin kasvavaksi asutuskeskukseksi."

Kaarlo Nieminen arvelee Lahden kauppalan historiassaan, että ensimmäinen talonpoika siirtyi tulevaan Lahden kylään Järvenpään kylästä. Tämä ensimmäinen talo tunnettiin myöhemmin Anttilan nimellä. Muuton ajankohtaa ei kuitenkaan tiedetä.

Lautamies Kalku Lactis ensimmäinen tunnettu lahtelainen

Keskiaikainen Lahti oli Suur-Hollolan kylistä suurimpia. Lahden nimi mainitaan historiallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1445, jolloin lahtelainen Kalku Lactis esiintyy lautamiehenä kalavesien jakoa käsittelevässä pöytäkirjassa. Vuoden 1483 kesäkäräjillä vahvistettiin Lahden ja Villähteen raja. Hollolan historian kirjoittajan Sakari Kuusen mukaan Lahden kylän metsämaat olivat jo keskiajalla ainakin osittain jaettu talojen kesken.

Lahden kylä kasvoi Hämeenlinnasta Viipuriin kulkeneen niin kutsutun Ylisen Viipurintien varrelle. Tästä oli sekä hyötyä että haittaa. Päätien varsi kärsi syrjäisempiä seutuja enemmän vaikeista sota- ja katovuosista.