Esihistoriallinen Lahti

Suomen ensimmäiset asukkaat Renkomäen Ristolassa

Ensimmäiset ihmiset hakeutuivat Lahden seudulle noin 7300 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Merenpinta oli silloin 70 metriä nykyistä korkeammalla. Nykyisen Myrskylän kohdalla oli ulkosaaristoa ja Porvoonjoen kohdalla leveä, vuonomainen lahti ulottui Salpausselälle asti. Runsaista löydöistä päätellen neoliittisen kivikauden metsästäjä-kalastaja löysi ihanteellisen asuinpaikan Renkomäen Ristolasta.

Kivikauden ihmiset asuivat yleensä veden äärellä. Mieluiten valittiin Ristolan tapainen etelänpuoleinen hiekkaranta. Ristolan asuinpaikan läheisyydestä havaittu kvartsin louhintapaikka lienee lisännyt paikan vetovoimaa. Tilapäiset asumukset olivat kotamaisia, pysyvämpään asumiseen tehtiin osittain maahan kaivettuja asumuksia. Ristolaa käytettiin asuinpaikkana luultavasti siihen asti, kun se maankohoamisen seurauksena menetti yhteyden veteen.

Ristolasta tehtyjen löytöjen perusteella on päätelty, että ensimmäiset asukkaat tulivat nykyisen Viron alueelta. Ainakin he olivat sinne säännöllisessä yhteydessä. Tähän viittaavat Ristolasta löydetyt lukuisat piiesineet, joille lähimmät vastineet löytyvät Virossa olevalta Pullin asuinpaikalta. Yhteys pohjoiseen löydettiin joko talvella jäätä myöten tai kesällä ruuhilla tai muilla alkeellisilla vesikulkuneuvoilla.

Kivikautisen Ristolan asukkaat saivat elantonsa metsästyksestä, kalastuksesta ja keräilemällä. Todennäköisesti pienet, muutaman kymmenen henkilön kokoiset ryhmät liikkuivat säännöllisiä reittejä vuodenaikojen mukaan saaliseläimiä seuraillen.

Luonto oli lehtipuuvaltaista. Jääkauden paljastamassa maasta ilmestyivät ensin ruohovartiset kasvit. Koivu tuli noin 9000 vuotta sitten. Tuhat vuotta myöhemmin ilmestyi mänty, ja ilmaston edelleen lämmetessä leppä ja muita jalopuita. Kivikauden hyötykasveihin kuului muun muassa vesipähkinä. Noin 5000 vuotta sitten ilmasto alkoi viilentyä. Se antoi kuuselle mahdollisuuden levitä maahamme. Idän suunnalta edennyt kuusi saapui Lahden seudulle noin 4200 vuotta sitten.

Pennalan ruukku

Noin 6200 vuotta sitten maassamme opittiin polttamaan saviastioita. Uusi taito aloitti uuden, kampakeraamiseksi kutsutun kulttuurikauden. Lahden ja Orimattilan rajamaastossa, Pennalassa on tähän kauteen ajoittuva asuinpaikka. Se sijaitsi maankohoamisen synnyttämän pienen järven rannalla.

web_pennalan_keramiikkaa.jpg

Pennalan asuinpaikalta on löydetty runsaasti saviastioiden kappaleita, joista on muun muassa kyetty kokoamaan uudelleen yksi kookas kokonainen ruukku. Sen korkeus on 45 senttimetriä ja paino kymmenen kiloa. Ruukun tilavuus on 45 litraa. Näin suurta astiaa lienee käytetty elintarvikkeiden varastointiin. Pennalasta on lisäksi löydetty puisen reenjalaksen jäänteitä, vesipähkinän siemeniä, kiviesineitä ja niiden iskoksia.

Uusi väestö tuo uuden keramiikan ja vasarakirveen

Noin 4500 vuotta sitten Keski-Euroopasta työntyi Etelä-Suomeen valloittajakansa. Se vaikutti maassamme noin 500 vuoden aikana. Uusi väestö toi mukanaan uusia tapoja ja käyttöesineitä. Sen käyttämät saviastiat olivat tasapohjaisia, ja kampaleimojen sijaan ne koristeltiin nuorapainanteilla. Uuden kansan leimallisin esine oli vasaramainen kivikirves. Se antoi nimensä koko kulttuurikaudelle ja sitä edustaneelle kansalle. On arveltu, että vasarakirveskulttuurin kansa metsästyksen ja kalastuksen lisäksi hoiti myös karjaa.

Lahdessa vasarakirveskulttuuriin liittyy yksi hautapaikka Okeroisissa. Lisäksi tunnetaan muutama irtolöytö, ja merkkejä asumisesta vanhalla Ristolan asuinpaikalla.

Katkos esihistoriallisissa löydöissä

Kivikauden jälkeen seuraa Lahdessa tehdyissä muinaislöydöissä pitkä katkos. Seuraavat merkit asutuksesta ja ihmisen toiminnasta ajoittuvat rautakaudelle. Nastolan Immilästä tunnetaan yksi pronssikautinen asuinpaikka, mutta sen perusteella ei voida vielä vetää johtopäätöksiä laajemmasta asutuksesta Lahden seudulla.

Rautakaudelle tultaessa maanviljelys ja karjanhoito olivat Etelä-Suomessa yleistyneet, ja viittasivat kiinteään, paikallaan pysyvään asutukseen.

Rautakaudella asutus vakiintuu ja kylät syntyvät

Lahden ensimmäinen esihistoriallinen löytö tehtiin vuonna 1910 Jalkarannan Myllysaaressa. Purjehdusseuran paviljonkia rakennettaessa löydettiin merovinkiajalle (600-luvun alkuun) ajoittuva hauta, jossa oli viisi keihäänkärkeä ja miekankatkelma.

web_myllysaari_kh1414.jpg

Lahdessa merkittävin rautakauden asutuskeskittymä oli Ahtialan Paakkolanmäellä. Sieltä on löydetty jäänteitä kolmesta asuinpaikasta. Radiohiiliajoitukset osoittavat asuinpaikkoja käytetyn jo noin 200-400 -luvuilta aina 800-luvulle asti. Paakkolanmäeltä noin puoli kilometriä kaakkoon sijaitsevalta Ristimäeltä on löydetty viikinki- ja ristiretkiajoille (800-1150/1300 jKr) ajoittuvia liesiä. Lisäksi Purolehdon viheraluuella on vieläkin havaittavissa muinaisia kaskiröykkiöitä. Niiden tutkimuksissa on paljastunut, että Ahtialassa harjoitettiin kaskiviljelyä jo keskiajan alussa. Tätä tukevia viitteitä on saatu myös Alasenjärven pohjasedimenteistä otetuista siitepölynäytteistä. Kiinteän peltoviljelyn alku on Ahtialassa ajoitettu 1400-luvun alkuun.

Lahden seutu ja Hämeen heimo

Muinainen hämäläisyhteisö järjestäytyi hallinnollisesti ja puolustuksellisesti jo rautakaudella. Muinaislinnat olivat osa yhteistä puolustusjärjestelmää. Hämäläisillä oli myös yhteisiä uhri- ja palvontapaikkoja, sekä pitäjälaitos käräjineen. Koko nykyinen Päijät-Häme sekä laajat eräalueet sen pohjois-, itä- ja eteläpuolella kuuluivat Hollolan muinaispitäjään, jonka keskus oli Kapatuosian linnavuori.

Kirjalliset tiedot Hämeestä alkavat 1100-luvulta. Ne antavat kuvan järjestäytyneestä ja omaleimaisesta heimosta. Nykyisen Lahden keskuksen alue oletetaan olleen tuolloin vielä asumatonta, mutta Ahtialassa ja mahdollisesti Jalkarannassa, Järvenpäässä sekä Okeroisissa asuttiin jo pysyvästi..