Kulttuurikaupunki Lahti

Teollisuuden ja palvelujen Lahti tunnetaan kansainvälisesti erityisesti urheilukaupunkina. Hieman vähemmälle huomiolle on jäänyt, että se on myös vahva kulttuurikaupunki. Lahden kaupunginorkesteri on saanut merkittävää kansainvälistä tunnustusta ja vuodesta 2000 lähtien sen tunnettuutta on lisännyt upea Sibeliustalon konserttisali. Lahden kaupunginteatteri kilpailee samassa sarjassa Helsingin ja Tampereen teattereiden kanssa. Vuonna 1983 valmistunut teatteritalo rakennettiin palvelemaan huomattavasti Lahden kaupunkia huomattavasti laajempaa asiakaskuntaa.

Lahden kaupungin kulttuurilaitoksista vanhin, kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto on niistä myös suosituin ja eniten käytetty. Paikallista identiteettiä tukee ja vahvistaa Lahden kaupunginmuseo, joka koostuu useasta eri yksiköstä. Sen toiminta-alueeseen kuuluu Lahden kaupungin lisäksi Päijät-Hämeen maakunta. Huolimatta alueellisesta luonteestaan kaupunginmuseo on tuottanut useita kansainvälisiä näyttelyitä, jotka ovat oleellisesti lisänneet kaupungin matkailullista kiinnostavuutta.

Lahden kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto

Lahden kirjastolaitoksen perustajana voidaan pitää kelloseppä Juho Erland Andelinia, joka vuonna 1875 rohkaisi lahtelaisia hankkeeseen Uuteen Suomettareen lähettämässään kirjeessä: ".. Näin väkirikkaassa paikkakunnassa kuin Lahti on monelaisilla elinkeinoillaan ja näin rahakkaalla ajalla, ei suinkaan olisi mahdoton saada edes lainakirjasto, ehkäpä lukuhuonekin toimeen."

Andelinin ajatus sai kannatusta. Tammikuussa 1876 järjesti ravintoloitsija Karolina Moesbell "iltahuvit lainakirjaston perustamista varten". Pääsylipuista ja erinäisistä lahjoituksista kertyi 150 markkaa, joilla kirjasto pääsi alkuun.

Lahden kyläkirjaston ensimmäinen hoitaja oli kauppias Karl V. Silfvenius, jonka puodissa ja asunnossa kirjastotoiminta käynnistyi. Hänen jälkeensä vastuun kirjaston hoidosta otti kelloseppä Andelin ja sitten läkkiseppä Johansson. Hänen kodistaan kirjasto muutti Vuorikadulle vastavalmistuneeseen kansakoulurakennukseen opettaja Sariolan hoiviin. Hän oli myös ensimmäinen kirjastonhoitaja, jolle kauppala maksoi pientä korvausta kirjaston ylläpidosta ja luetteloinnista.

Lahden kansakoululta kirjasto jatkoi kiertolaiselämäänsä vuonna 1905. Käytyään läpi kaikkiaan viisi osoitetta kirjasto sai lopulta vakituisemman kodin entisen Hotelli Lahden tiloista, Mariankadun ja Hämeenkadun kulmassa. Siellä kirjasto (pääkirjasto) toimi vuoteen 1967 asti, jolloin se muutti konserttitaloon Hollolankadulle. Lahden kaupunginkirjasto on ollut Päijät-Hämeen maakuntakirjasto vuodesta 1975.

web_21_1989_22.jpg

Kesällä 1990 Lahden kaupunginkirjasto-maakuntakirjastolle luovutettiin arkkitehtitoimisto Arto Sipinen Ky:n suunnittelema uusi pääkirjastorakennus Paavolan ns. kulttuurikeskuksessa. Tällä hetkellä kaupunginkirjastoon kuuluu pääkirjaston lisäksi kahdeksan lähikirjastoa (Ahtialassa, Jalkarannassa, Kiveriössä, Kärpäsessä, Launeella, Liipolassa, Mukkulassa ja Renkomäessä). Lahden lähikirjastoista vanhin, Jalkarannan kyläkirjasto aloitti toimintansa vuonna 1933. Lähikirjastojen ohella kaupunginkirjastolla on kolme kirjastoautoa, joiden reittien varsilla on yhteensä 80 pysäkkiä.

Lahden kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston toimipisteissä käy päivittäin noin kuusi tuhatta kävijää. Kirjastossa tehdään lähes kolme miljoonaa lainausta vuodessa (29 lainausta/asukas). Se on kävijämäärältään ja käytöltään Lahden selkeästi suosituin kulttuurilaitos.

Lahden kaupunginteatteri

Lahden saadessa kaupunginoikeudet innostuivat teatterinharrastajatkin puuhaamaan kaupunkiin omaa teatteria. Alkuinnostuksen tukahdutti tilaongelma, Lahdessa ei ollut tarjolla kunnollista, näyttämöllä varustettua salia. Vuonna 1910 sellainen kuitenkin saatiin, kun Lahden Kirjapaino- ja Sanomalehti Oy sisällytti Loviisankadulle rakennuttamaansa kiinteistöön ajanmukaisen teatterisalin.

web_18_neg24970.jpg

Uuden sali herätteli teatteriharrastusta uudelleen. Vuonna 1912 aloitti Lahden Amatööriteatteri toimintansa. Alkuun pääseminen ei ollut helppoa, mutta vuonna 1915 teatterissa vaikuttaneet Jalmari ja Toivo (Joel) Rinne saivat "Pohjalaisia" näytelmällä teatterin ensimmäiseen kukoistusvaiheeseen. Se päättyi tosin lyhyeen, kun Rinteen veljekset jättivät Lahden syksyllä 1915.

Lahden Amatööriteatterin toiminta lopahti vuosien 1917-18 tapahtumissa. Vuonna 1919 tehtiin epäonnistunut teatterin elvytysyritys. Vasta tammikuussa 1923 pidettiin Lahden Amatööriteatterin uusi perustava kokous. Sen tuloksena teatteri saatiinkin toimintakykyiseksi ja saman vuoden keväällä sen nimi muutettiin Lahden Teatteriksi.

Lahden Teatteri sai heti myös paikallisen kilpailijan. Lahden työväenyhdistyksen piirissä toiminut näytelmäseura organisoitui Lahden Työväenteatteriksi. Työväenliikkeen hajaannuksen myötä myös teatteriharrastus hajaantui. Sosiaalidemokraatit perustivat Lahden Työväen Näyttämön, joka pääsi kunnolla vauhtiin Nastolankadun työväentalon valmistuessa vuonna 1928.

1920-luvun lopulla lahtelainen teatterielämä eli eräänlaista kukoistuskautta, kun kolme ammatillisesti johdettua harrastelijateatteria kilpaili yleisön suosiosta. 1930-luvun taitteen pulavuodet koettelivat kaikkien teattereiden resursseja ja parhaiten koettelemuksesta selvisivät Lahden Teatteri ja Lahden Työväen Näyttämö. Vuosikymmenen kuluessa niistä muodostui melko tasavahva parivaljakko, joiden ohjelmistokin oli pitkälti samantyyppistä.

Lahden Teatteri haki 1930-luvun lopulla ratkaisua talousongelmiinsa laajalla kiertuetoiminnalla. Se lisäsi nimeensä Hämeen maakuntateatterin ja saavutti toiminnallaan jo maan teatteriväen yleistä arvostusta.

Toisen maailmansodan jälkeen ryhdyttiin hiljalleen toimiin Lahden teattereiden yhdistämiseksi. Ratkaisuun päästiin vuonna 1947, jolloin Lahden Teatteri ja Lahden Työväen Näyttämö yhdistyivät Lahden kaupunginteatteriksi. Siitä tuli maamme toiseksi vanhin täysin kunnallisessa omistuksessa oleva teatteri. Turussa vastaava ratkaisu oli tehty vuotta aiemmin.

web_19_kl1987_680.jpgLahden kaupunginteatteri aloitti toimintansa Loviisankadun salissa. Vuodesta 1957 teatteri toimi "väliaikaisissa" tiloissa ammattikoulun juhlasalissa. Vuodesta 1976 Loviisankadun salia käytettiin teatterin pienenä näyttämönä.

Teatterinjohtaja Aimo Hiltusen kaudella 1970-luvun puolivälissä, Lahden kaupunginteatteri lähti uuteen nousuun. Nousun keskeisenä elementtinä oli uusi teatteritalohanke, jonka toteuttaminen vei Hiltuselta lähes koko kymmenvuotisen johtajakauden.

Paavolan ns. kulttuurikeskukseen sijoitetun Lahden kaupunginteatterin uuden teatteritalon suunnitteli arkkitehtitoimisto Pekka Salminen. Rakennus luovutettiin teatterilautakunnalle tammikuussa 1983 ja vihkiäiset pidettiin saman vuoden syyskuussa.

Uusi teatteritalo antoi kaupunginteatterille aivan uudet mahdollisuudet teatterin tekemiseen. Talon koko asetti teatterille aivan uudet vaatimukset. Teatterinjohtaja Raija-Sinikka Rantalan sanoin sen oli nyt noustava maakuntasarjasta mestaruussarjaan.

Uuden teatteritalon myötä Lahden kaupunginteatteri on noussut yhdeksi Suomen suurimmista ammattiteattereista, niin vuotuisten ensi-iltojen, esityskertojen kuin yleisömäärienkin suhteen. Teatterin kolme eri kokoista näyttämöä tarjoavat mahdollisuuksia hyvin monipuoliseen teatterityöhön: suurella Juhani-näyttämöllä voidaan tehdä spektaakkeleita, pieni Eero-näyttämö on puolestaan yksi maan parhaista moderneista draamanäyttämöistä, josta saa myös lähes täysareenan. Studionäyttämö Aino antaa näyttelijöille mahdollisuuden pienimuotoisiin omiin produktioihin.

Lahden kaupunginteatterissa käy vuosittain keskimäärin noin 120.000 katsojaa. Vuosittain Lahden kaupunginteatterissa tuotetaan 8-11 uutta näytelmää.

Lahden kaupunginorkesteri

Lahden kauppalassa soitinmusiikkiharrastusta ylläpitivät lähinnä torvisoittokunnat. Niistä vanhin oli vuonna 1883 muodostettu VPK:n soittokunta. Se toimi vaihtelevalla vireydellä 1900-luvun alkuun, jolloin sen aseman peri Lahden rautatieläisten yhdistyksen soittokunta. Toinen merkittävä torvisoittokunta syntyi Tornatorin tehtaiden raittiusseuran piirissä, jolle yritys antoi vuonna 1891 määrärahan soittimien hankintaa varten. Torvisoittokunta esiintyi lähinnä seuran omissa tilaisuuksissa, mutta teki myös esiintymismatkoja Lahden lähiseudulle. Soittokunnan toiminta jatkui 1920-luvulle asti, jolloin se vähitellen lakkasi.

web_02.jpg

Axel Wirzeniuksen johtama rautatieläisten yhdistyksen soittokunta muodosti rungon vuonna 1908 perustetulle Lahden Musiikinystäväin Yhdistyksen soittokunnalle. Itse yhdistys perustettiin jo neljä vuotta aiemmin. Se otti tavoitteekseen laulukuoron ja torvisoittokunnan ylläpitämisen sekä "konserttien hommaamisen paikkakunnalle". Yhdistys aloitti toimintansa kangerrellen: konsertteja saatiin jonkin verran järjestettyä (lähinnä Hotelli Lahden salissa), mutta oman orkesterin muodostaminen oli vaikeaa.

Vuonna 1909 vietettyjen Paciuksen 100-vuotisjuhlien yhteydessä Lahden Musiikinystäväin Yhdistys rohkaistui kokeilemaan "oikeaa orkesteria". Torvisoittokunnan ja paikallisten kamarimusiikin harrastajien joukosta koottu Lahden ensimmäinen jousiorkesteri antoi ensimmäisen konserttinsa loppiaisena 1910.

Lahden Musiikinystäväin Yhdistyksen lopulta mukavasti käynnistynyt toiminta kariutui 1910-luvulla puoluepoliittisiin erimielisyyksiin. Hajaannuksessa torvisoittokunta siirtyi uuden Lahden Soitannollisen Seuran riveihin.

Syntyi erikoinen kilpailutilanne. Kaupungissa oli kaksi pientä orkesteria ja torvisoittokuntaa, jotka kilpailivat pienestä yleisöstään muun muassa järjestämällä konsertteja samoina iltoina.

Kilpailutilanne kävi Lahden Musiikinystäväin Yhdistykselle liian raskaaksi ja se lopetti vuonna 1914 varojen puutteessa toimintansa. Lahden Soitannollisen Seuran toiminta tyrehtyi kevään 1918 tapahtumiin. 1920-luvun alussa seura sai polkaistua käyntiin Lahden orkesterin, jonka rungon muodostivat Hennalan varuskunnassa majaansa pitäneet Tampereen rykmentin soittajat. Orkesteri ei kuitenkaan jaksanut toimia kuin pari vuotta.

Vuonna 1928 perustettiin Lahden Orkesteriyhdistys, jonka keskeinen hahmo oli Lahteen asettunut sellotaiteilija Nikolai Dobrohotov. Sekin oli aktiivinen vain muutaman vuoden niin, että vuonna 1938 yritettiin jälleen tosissaan saada kaupunkiin kunnon orkesteri. Orkesteriyhdistys sai uuden orkesterin johtajaksi musiikkikapteeni Matti Pälvin, jonka johdossa toimintaa vietiin eteenpäin talvisotaan asti.

Lahden musiikkielämä sai valtavan kehitysimpulssin, kun Viipurin musiikkiopisto asettui Lahteen syksyllä 1940. Opiston johtaja Felix Krohn asettui myös Orkesteriyhdistyksen orkesterin kapellimestariksi. Sotavuosina Krohnin johtama orkesteri antoi 20 konserttia, joista kuusi oli sinfoniakonsertteja.

Toukokuussa 1949 kaupunki päätti, erityisesti Orkesteriyhdistyksen ja kaupunginteatterin voimakkaasta painostuksesta perustaa musiikkilautakunnan. Syksyllä hyväksyttiin uusien soittajien palkkaaminen ja kaupunginorkesterin johtosääntö. Orkesteri saattoi aloittaa toimintansa vuoden 1950 alussa.

Kaupunginorkesterin ensimmäiseksi kapellimestariksi valittiin Martti Similä. Hänen johtajakaudellaan orkesteri sai myös oman ajanmukaisen esiintymistilan, kun Musiikkiopiston omakotisäätiö sai toteutettua konserttitalohankkeen nykyisen Sibeliuksenkaden ja Hollolankadun kulmaan. Arkkitehti Heikki Sirenin suunnittelemassa rakennuksessa on lähes 600 hengen konserttisali, jonka akustiikkaa pidettiin maan parhaimpina.

web_20_neg36167.jpg

Martti Similä kuoli vuonna 1958 palattuaan konserttimatkalta Yhdysvalloista. Hänen poismenonsa aiheutti vakavan kriisin kaupunginorkesterille. Lahden kaupungin päättäjien piirissä oli voimakas aie lakkauttaa koko orkesteri ja korvata se lisäämällä tukea musiikkiopistolle, jotta se voisi ylläpitää myös kamariorkesteria. Kiista ratkesi lopulta kaupunginorkesterin eduksi ja uudeksi kapellimestariksi valittiin Urpo Pesonen.

Urpo Pesosen kaudella lahtelainen konserttielämä vilkastui huomattavasti. Lahden kaupunginorkesteri sai vieraakseen useita kansainvälisiä ja kotimaisia huippusolisteja. Samalla Lahden maine musiikkikaupunkina kasvoi. Se tuli tunnetuksi korkealuokkaisesta musiikkiopistostaan, musiikkiluokistaan sekä kuoroistaan. Vuonna 1972 Lahden kaupunginorkesteri lähti mukaan alueorkesterikokeiluun, jolloin siitä tuli maamme aktiivisin koulukonserttien antaja.

Urpo Pesosta seurasi vuonna 1978 kapellimestari Jouko Saari. Hänen kaudellaan orkesteri juhli 30-vuotista taivaltaan ja teki muun muassa vierailun Lahden ystävyyskaupunkiin Västeråsiin. Samana vuonna se kunnioitti 75-vuotisjuhliaan viettävää kotikaupunkiaan esittämällä Ristin kirkossa Beethovenin 9. sinfonian taustanaan 100 laulajan juhlakuoro.

Jouko Saari jätti kaupunginorkesterin vuonna 1984, jonka jälkeen orkesteri oli ilman kapellimestaria vuoden verran. Sitten kapellimestariksi valittiin Ulf Söderblom. Hänen kaudellaan kaupunginorkesteri otti nimekseen Business City Orchestra. Nimenvalinta herätti julkisuudessa hyvin ristiriitaisia tunteita ja siitä luovuttiinkin muutaman vuoden kuluessa vähin äänin.

Vuonna 1985 Lahden kaupunginorkesterin päävierailijaksi nimettiin kapellimestari Osmo Vänskä. Kolmen vuoden kuluttua hänet nimettiin Ulf Söderblomin seuraajaksi. Vänskän johdolla ja määrätietoisella työllä Lahden kaupunginorkesteri alkoi saavuttaa myös kansainvälistä mainetta. Maineen runkona oli pitkä levytyssarja, johon orkesteri taltioi muun muassa kaikki Sibeliuksen sinfoniat.

Lahden kaupunginorkesterista kasvoi 1990-luvun kuluessa kaupungin kulttuurielämän valttikortti. Orkesterin kansainvälinen menestys auttoi merkittävästi uuden kongressi- ja konserttitalon rakentamista. Vuonna 2000 valmistunut, arkkitehti Hannu Tikan ja Kimmo Lintulan suunnittelema puinen Sibeliustalo sisältää akustiikaltaan maailmanluokan konserttisalin. Se tarjoaa kaupunginorkesterille lähes täydelliset konsertointi- ja levytysmahdollisuudet.

Lahden kaupunginmuseo

Lahden museotoimen varhaisvaiheet ajoittuvat 1910-luvun alkuun, jolloin yhteiskoulun opettaja G. J. Ramstedt, toimittaja F. O. Viitanen ja maanviljelijä, opettaja Eero Salo käynnistivät paikallisen museohankkeen. Lahden seudulla järjestettiin esinekeräys, jonka tulokset sijoitettiin vuonna 1914 kaupungintalolle. Opettaja Salo lupautui museon ensimmäiseksi hoitajaksi. Museohanke tuhoutui kevään 1918 tapahtumissa ja tuhosta pelastuneet museon rippeet varastoitiin kaupungintalon vintille.

Lahden museo perustettiin uudelleen ja varsinaisesti vuonna 1924. Hankkeen puuhamiehet keräsivät ensimmäisen kokeilun rippeet kaupungintalon vintiltä ja jatkoivat esinekeräystä Lahden ympäristössä. Museolle annettiin jälleen kaupungintalolta huone, jonne muurari Atle Salmi - museon ensimmäinen hoitaja - järjesti vuonna 1925 museon 300 esinettä yleisön tarkasteltaviksi.

Vuonna 1928 museolle tarjottiin tilaa Lahden kartanon kellarikerroksesta, jonne Atle Salmen poika Viljo Salmi, hänkin isänsä tapaan muurari, järjesti uuden näyttelyn. Vuoteen 1937 saakka Lahden museo sai vuosittain lisää tilaa kartanon alakerrasta niin, että sillä oli lopulta käytössään kaikkiaan 12 huonetta. Marraskuussa 1932 Suomen museoliiton sihteeri, maisteri Nils Cleve kävi antamassa hieman näyttelyteknistä apua, jonka jälkeen näytteillepanon katsottiin vastaavan "ajan vaatimuksia".

web_77_kartano_postikortti.jpg

Marraskuussa 1939 alkaneen sotatilan seurauksena Lahden museo suljettiin, kokoelmat pakattiin ja varastoitiin eri puolille kaupunkia. Välirauhan aikana ja jatkosodan vuosina museolla ei ollut mitään mahdollisuuksia saada kokoelmiaan esille. Elokuussa 1949 museo sai 25-vuotisjuhlansa kunniaksi järjestää kartanossa pienen näyttelyn.

Vuonna 1950 Lahden museotoimessa tapahtui huomattava käänne. Silloin aloitti toimintansa Lahden taidemuseo ja samalla Lahden museo nimettiin Historialliseksi museoksi. Kumpikin laitos sai merkittävän lisän Viipurista evakuoiduista museo- ja taide-esineistä. Vuonna 1953 Historiallisen museon huostaan uskottiin myös Lahden kaupungin vastaanottama, arvokas Klaus Holman muistokokoelma.

Uudet kokoelmat vahvistivat ja monipuolistivat Historiallisen museon asemaa opetus- ja sivistyslaitoksena. Myös näyttelylle asetetut vaatimukset kasvoivat. Toukokuussa 1956 museo sai ensimmäisen museoammatillisen viranhaltijan, kun taidehistorioitsija, filosofian tohtori Jouko Tolvanen otti museoiden johtajan, silloin intendentin viran vastaan.

Historialliselle museolle valmistettiin väliaikaiset toimitilat entiseen Itä-Hämeen kotiteollisuuskoulun rakennukseen Möysään. Siellä kokoelmat olivat esillä vuodesta 1958 vuoteen 1967, jolloin museo pääsi muuttamaan Lahden kartanosta kunnostettuun museorakennukseen.

Historiallinen museo avasi näyttelynsä Lahden kartanossa vuonna 1968. Rakennusta ryhdyttiin suunnittelemaan museokäyttöön jo 1960-luvun taitteessa. Erityinen taidemuseotoimikunta ehdotti keväällä 1960, että kartanon yhteyteen rakennettaisiin taidemuseolle oma rakennus.

Taidemuseorakennusta ei kuitenkaan tehty ja se sai jäädä "väliaikaisiin" tiloihinsa Teknillisen viraston rakennukseen Vesijärvenkadulla. Museo toimi aluksi rakennuksen kuudennessa kerroksessa, mutta sai 1970-luvulla vaihtuville näyttelyille katutasosta tilat. Niitä laajennettiin vuonna 1987 ja pääsisäänkäynti siirrettiin Vesijärvenkadun puolelle.

web_79_dia36826.jpg

Lahden taidemuseo on toiminut vuodesta 1980 lähtien Päijät-Hämeen aluetaidemuseona. Vastaavasti Lahden historiallinen museo toimii myös Päijät-Hämeen maakuntamuseona. Näin Lahden kaupunginmuseosta tuli myös alueellinen museo, jolle Museovirasto vielä 1990-luvulla delegoi rakennettuun ympäristöön ja esihistoriaan liittyviä asiantuntijatehtäviä.

Lahden museotoimi organisoitiin Lahden kaupunginmuseoon. Sen rungon muodostavat Taidemuseo ja Historiallinen museo. Vuonna 1974 museokokonaisuuteen liitettiin Hiihtomuseo, jonka taustalla oli Lahden Hiihtoseuran veteraanien jo 1950-luvulla käynnistämä perinnetyö. Hiihtomuseo sai oman rakennuksen Urheilukeskukseen vuoden 1989 hiihdon maailmanmestaruuskilpailujen yhteydessä. Museo avautui yleisölle Lylyn päivänä 1. marraskuuta 1989. Hiihtomuseorakennusta muutettiin vuoden 2001 maailmanmestaruuskisojen alle. Rakennukseen liitettiin ravintola ja uusi auditorio, myös julkisivu sai uuden ilmeen.

Syksyllä 1975 Taidemuseon yhteyteen perustettiin Julistemuseo, joka otti tavoitteekseen kerätä, taltioida ja tutkia suomalaista ja ulkomaista graafista muotoilua. Kokoelman rungon muodostavat vuodesta 1975 järjestetyn kansainvälisen julistebiennalen aineisto.

1990-luvun alussa kaupunginmuseon museoperheeseen liittyi Radio- ja tv-museo, jota ylläpitää varsinaisesti Radio- ja tv-museosäätiö. Sen pääosakkaat ovat Yleisradio ja Lahden kaupunki. Lahden kaupunginmuseo vastaa museon kokoelmista ja hoidosta.

Radio- ja tv-museo aloitti toimintansa ns. vanhalla AM-asemalla. Lahden AM-asema hiljeni toukokuussa 1993, jolloin Yleisradio lopetti pitkäaaltolähetyksensä. Sen jälkeen museolle ryhdyttiin kunnostamaan laajempia tiloja ns. uudelle asemalle, johon museo lopulta siirtyi vuonna 1997. Rakennuksessa on museon näyttely- ja työtilat sekä museoradioasema Radio Masto, joka keskittyy historiallisiin ja museaalisiin ohjelmiin.

web_78_di29287.jpg

Uusin jäsen Lahden kaupunginmuseon kokonaisuudessa on Hennalan varuskunta-alueella sijaitseva Suomen sotilaslääketieteen museo. Senkin taustalla on säätiö, joka on delegoinut käytännön museotyön kaupunginmuseolle.

Lahden kaupunginmuseoon kuuluu edellä lueteltujen museoiden lisäksi kuva-arkisto, joka keskittyy Lahteen ja Päijät-Hämeeseen liittyvään kuva-aineistoon. Kuva-arkisto sijaitsee Sopenkorvenkatu 9:ssä, jossa toimii myös kaupunginmuseon konservointikeskus. Museon johto ja taloushallinto on Vuorikadulla, entisessä eläinlääkäri Millerin talossa.