Kunnallishallinto Lahden kaupungissa vuoteen 1945 asti

Porvarillisen kunnallisvallan kausi

Lahden kaupungin ensimmäiset kunnallisvaalit pidettiin vuonna 1906. Äänioikeus ja -määrä perustui tuolloin vielä varallisuuteen. Ensimmäiseen kaupunginvaltuustoon valittiin 18 valtuutettua, joista 16 edusti perustuslaillisia ja kaksi suomalaista puoluetta. Perustuslaillisten ryhmässä oli mukana kuusi sosialidemokraattia. He kuitenkin vetäytyivät pois valtuustotyöskentelystä, kun Sosialidemokraattinen puolue päätti boikotoida epädemokraattista kunnallishallintoa.

Arvioitaessa vasemmiston kannatusta valtiollisten vaalien perusteella voidaan todeta, että jokseenkin puolet lahtelaisista jäi tuolloin kunnallisen hallintovallan käytön ulkopuolelle. Sosialidemokraattinen kunnallisjärjestö toimi kuitenkin aktiivisena ulkoparlamentaarisena painostusryhmänä. Erityisesti ensimmäisen maailmansodan vuosina se vaati voimakkaasti toimenpiteitä työllisyyteen ja elintarvikehuoltoon liittyvissä ongelmissa.

Lahden kaupunginvaltuusto oli koostumukseltaan puhtaasti porvarillinen vuoteen 1920. Valtuusto kokoontui aluksi "sen mukaan miten asioita karttui". Vuonna 1908 säännölliseksi kokousajaksi nimettiin joka kolmas arkitiistai kello 18.15. Valtuusto kokoontui ensin Vuorikadun koulun luokkahuoneessa, joka oli kaupungin virastojen ja hallintoelinten yhteinen virka- ja kokoushuone. Rahatoimikamari oli luovuttanut valtuustolle suuresta kaapistaan yhden hyllyn. Valtuuston sihteeri säilytti tärkeimpiä papereitaan lattialla olevassa arkussa. Myöhemmin valtuusto kokoontui Frostellin talossa Vapaudenkadun varrella. Valtuuston kokouksen jälkeen oli tapana pitää "jälki-istunto", yhteinen ravintolaillallinen, jossa kaupungin asioiden pohtimista jatkettiin vapaamuotoisemmin. Vuonna 1913 kaupunginvaltuusto pääsi uuteen kaupungintaloon, jossa oli hyvät ja tarkoituksenmukaiset kokoontumis- ja työtilat.

Marraskuussa1917 vahvistettiin uusi kunnallislaki, jossa muun muassa laajennettiin valtuuston vaalioikeutta ja -kelpoisuutta. Kunnallisdemokratian lisääntyminen voimisti asukkaiden mielenkiintoa kunnallisvaaleja kohtaan. Vuoteen 1925 asti valtuuston jäsenistä kolmannes valittiin vuosittain, mutta sen jälkeen määrättiin kunnallisvaalit pidettäväksi joka kolmas vuosi. Ensimmäiset uuden kunnallislain mukaiset kunnallisvaalit pidettiin Lahdessa joulukuussa 1918. Poikkeuksellisten aikojen vuoksi vasemmisto sai rivinsä kuntoon vasta vuoden 1920 täytevaaleihin. Ensimmäiset naisvaltuutetut valittiin Lahden kaupunginvaltuustoon vuonna 1919. Silloin heitä oli siellä yhteensä viisi, mutta sen jälkeen naisten edustus oli pitkään vähäisempää.

web_neg87956.jpg

Lahden ulkopuoliset esikaupunkialueet vaikuttivat olennaisesti paikallisten poliittisten voimasuhteiden muotoutumiseen. Esikaupungeissa vasemmiston kannatus oli vahvaa. Esikaupunkialueen työväestö oli ratkaisevassa osassa, kun vasemmisto sai vuoden 1921 kunnallisvaaleissa enemmistön Hollolan kunnanvaltuustossa. Se kuitenkin menetti sen vuonna 1923, kun kartanon alue liitettiin Lahteen.

Vuonna 1914 kaupunginvaltuuston jäsenmäärä nostettiin 24:ään, vuonna 1925 30:een ja vuoden 1933 alueliitoksen yhteydessä vielä viidellä. Eduskunta sääti elokuussa 1930 lain, joka kielsi kommunistien osallistumisen kunnallisiin luottamuselimiin. Saman vuoden joulukuussa järjestettiin ylimääräiset kunnallisvaalit. Kaksi vuotta myöhemmin Lahdessa järjestettiin suuren alueliitoksen vuoksi ylimääräiset vaalit.

Lahti siirtyy sosialidemokraattiseen kunnallisvaltaan

Sosialidemokraatit lähtivät vuoden 1932 kunnallisvaaleihin tunnuksella "Lahti punaiseksi". Heidän mahdollisuuksiaan heikensi vasemmistoradikaalinen Brynolf Honkasen lista ja jonkin verran myös pienkiinteistönomistajien lista. Honkanen todettiin vaalin jälkeen kommunistiksi, joten lääninhallitus kumosi vaalituloksen. Uusintavaaleissa sosialidemokraatit saivat valtuustoon enemmistön, joka jäi kuitenkin kahden kristillistä työväkeä edustaneen valtuutetun varaan. Kun nämä eräissä vasemmiston ja oikeiston välisissä kiistakysymyksissä poikkesivat sosialidemokraattisen ryhmän kannasta, katkesi vaaliliittoyhteistyö vuoden 1936 kunnallisvaaleissa. Silloin sosialidemokraatit kykenivät varmistamaan enemmistönsä yksinkin.

Sosialidemokraattien saavuttama enemmistö oli aluksi niukka ja vahvistui vasta sodan jälkeen. 1930-luvun alkupuoli oli Lahdessakin voimakkaan oikeistoradikalismin aikaa. Sosialidemokraatit koettivat pitää toimintansa maltillisena ja välttivät provosoivaa käytöstä. Virka- ja luottamustehtävien jaossa sosialidemokraatit noudattivat tiukkaa parlamentarismia, johon aiemmat porvarienemmistöiset valtuustot suhtautuivat yleensä väljemmin.

Kaupunginvaltuuston puheenjohtajat vuoteen 1945

Kaupunginvaltuuston ensimmäisenä puheenjohtajana toimi vuodet 1906-08 lääketieteen lisensiaatti Johan Vitali. Hän johti valtuustossa puhetta myös vuosina 1912-13. Vitalin puheenjohtajakausien välissä valtuuston johdossa oli apteekkari Hjalmar Fellman. Vuodet 1914-19 puheenjohtajana toimi kaupunginlääkäri Oskar Nordqvist, 1919-32 insinööri Henrik Schwartzberg, 1933-34 maanmittausinsinööri Sulo J. Teittinen.

Teittisen seuraajaksi valittiin tiukan äänestyksen jälkeen ensimmäinen sosialidemokraattinen valtuutettu, vaatturi Anselm Pitkäsilta. Hänen valinnastaan valitettiin lääninhallitukseen, joka kumosikin vaalin. Pitkäsillan johtaman puolivuotiskauden jälkeen Sulo Teittinen palasi valtuuston johtoon vuosiksi 1935-36. Vuonna 1936 valtuuston puheenjohtajaksi valittiin uudelleen ja tällä kertaa kiistattomasti sosiaalidemokraatti, uunintekijä Kalle Teodor Numminen. Hän saikin johtaakseen sotavuosien johdosta ylipitkään istuneen nk. pitkän parlamentin. Seuraavat kunnallisvaalit pidettiin vasta vuonna 1945.

web_neg88011.jpg

Kaupunginvaltuuston ensimmäisenä sihteerinä, mutta vain vuoden 1906 oli varatuomari John Grenman. Hänen jälkeensä tehtävää hoiti vuoteen 1934 asti asianajaja E.G. Mesterton. Hänet tunnettiin Lahdessa reipasotteisena lakimiehenä. Mestertonin jälkeen kaupunginsihteerin virkaan valittiin Edward Murén.

Lahden maistraatti ja raastuvanoikeus

Lahden maistraatti ja raastuvanoikeus aloittivat varsinaisen toimintansa tammikuussa 1908. Ennen kaupungintalon valmistumista maistraatti ja raastuvanoikeus kokoontuivat Frostellin talossa Vapaudenkadulla.

Kaupungin ensimmäiseksi pormestariksi valittiin varatuomari Otto Lyytikäinen, lahtelaisille ennestään tuttu ja luotettu mies. Hänestä Lahti sai taitavan, tarmokkaan ja kaukonäköisen johtomiehen. Lyytikäinen oli virassaan vuoteen 1936, jolloin hän siirtyi Liperin tuomiokunnan kihlakunnantuomariksi. Lyytikäisen seuraajaksi valittiin varatuomari Sulo Toivo Mannermaa, jonka nimitys vahvistettiin vuonna 1938.

Rahatoimikamari

Kaupunginvaltuuston päätösten toimeenpanosta huolehti jo vuonna 1902 perustettu rahatoimikamari. Se piti aluksi kokouksiaan eräässä ullakkohuoneessa, jossa säilytettiin myös kaupungin vaatimatonta raha-arkkua. Vuonna 1909 rahatoimikamarille laadittiin ohjesääntö, jonka mukaisesti sitä ryhdyttiin pitämään yleisölle avoinna jokaisena arkipäivänä kello 13-14. Vuonna 1916 rahatoimikamari tehosti edelleen toimintaansa ja otti käyttöön kokouksissaan käyttöön muun muassa esityslistat. Rahatoimikamarin toiminta päättyi vuoden 1929 lopussa, kun Lahden kaupunki siirtyi kaupunginhallitusjärjestelmään.

Rahatoimikamarin puheenjohtajana toimi vuoden 1906 maisteri Niklas Anttila. Vuodet 1907-09, 1911-21 ja 1927-29 puheenjohtajana oli tehtailija Oskar Gustafsson. Vuoden 1910 puhetta rahatoimikamarissa johti lääketieteen lisensiaatti Johan Vitali ja vuodet 1922-27 kauppias Emil Boman.

Rahatoimikamarin alaisuudessa toimi myös kaupungin vähäinen virkamieskunta. Kaupungin rahastonhoitajana toimi vuoteen 1927 asti K. K. Palmusalo, joka oli palvellut Lahtea jo vuodesta 1891. Hän huolehti aluksi kauppalan maatiloista. Palmusalon jälkeen rahastonhoitajan tehtävät siirtyivät rahatoimikonttorin konttoriapulaiselle. Yhdistettyä kaupungin kamreerin ja sihteerin virkaa hoiti vuodet 1906-12 Valter Imberg. Sitten virat eriytettiin. Sihteeriksi valittiin varatuomari Väinö Kannel ja kamreeriksi konttorinhoitaja Juho Puukari Viipurista. Vuonna 1913 sihteerin virka muutettiin päätoimiseksi ja siihen sisällytettiin myös kaupungin lakimiehen tehtävät.

Kun vuonna 1915 sihteeriksi nimitetty asianajaja E. G. Mesterton erosi virastaan vuonna 1922 sihteerin ja kamreerin virat yhdistettiin jälleen toisiinsa. Kamreeri Puukari muutti Lahdesta vuonna 1919 ja hänen seuraajakseen valittiin kansakoulunopettaja Urho Pihlajamaa. Hän siirtyi vuonna 1922 Suomen kauppapankin Lahden konttorin johtajaksi. Uudeksi kamreeriksi valittiin filosofian kandidaatti Arvi Nopanen. Hän viihtyi virassa vajaan vuoden. Syksyllä 1923 kamreerin virka siirtyi K. H. Arholle.

Rahatoimikamarin sihteerin virka perustettiin uudelleen vuonna 1927. Virkaan valittiin hovioikeuden auskultantti Paavo Kekomäki, jota seurasi vuosina 1928-29 hovioikeuden auskultantti Lauri Niemelä.

Vaihtuvien kaupunginjohtajien vuosikymmen

Lahti siirtyi vuoden 1927 kunnallislain muutoksen mukaiseen kaupunginhallitusjärjestelmään vuonna 1930. Samalla perustettiin myös kaupunginjohtajan virka. Lahden kaupunginhallitukseen valittiin kahdeksan jäsentä. Puhetta hallituksen kokouksissa johti kaupunginjohtaja.

Ensimmäiseksi kaupunginjohtajaksi valittiin filosofian maisteri Arvi Hällfors. Hän tuli virkaan Kunnallisen Keskustoimiston kansliapäällikön tehtävistä. Hällfors oli kokenut ja taitava kunnallismies. Hän oli myös hyvin kunnianhimoinen ja siirtyikin jo vuonna 1931 kaupunginjohtajaksi Turkuun. Seuraavaksi kaupunginjohtajaksi valittu Bruno Sarlin, entinen maaherra, ei ennättänyt astua virkaansa kun tuli valituksi Helsingin köyhäinhoidon toimitusjohtajaksi.

Sarlinin tilalle valittiin filosofian maisteri, oikeustieteen kandidaatti E.H.I. Tammio. Hän pysyi virassa jo kaksi vuotta. Tammion jälkeen kaupunginjohtajaksi valittiin Rovaniemen kauppalanjohtaja, varatuomari Paavo Säippä. Hän oli virassa vuoteen 1938, jolloin siirtyi Valtiollisen poliisin päälliköksi. Säipän seuraajaksi nimitettiin oikeustieteen ja kauppatieteiden kandidaatti Uuno Takki. Hän toimi Lahden kaupunginjohtajana vuoteen 1942.

Kaupunginjohtaja Takki paneutui edeltäjiään huomattavasti syvällisemmin Lahden kaupungin kehittämiseen. Ottaessaan viran vastaan Takki oli 37-vuotias, mutta jo silloin hänen hallinnollisia taitoja ja kokemusta arvostettiin. Ennen Lahteen tuloaan hän työskenteli Kulutusosuuskuntien keskusliitossa.