Kunnallishallinto Lahdessa toisen maailmansodan jälkeen

Välirauhan aika oli Lahdessa nopean kasvun aikaa. Kaupunkiin tuli lähes 6000 siirtolaista ja heidän mukanaan paljon uutta yritystoimintaa, teollisuuslaitoksia, kauppoja ja kouluja. Uudet asukkaat ja uusi toimeliaisuus paransi myös
kaupungintaloutta. Se pystyi tarjoamaan resursseja jälleenrakennukseen.

Yleisesti ottaen sotavuosia seuranneina kolmena vuosikymmenenä Lahden kaupungin kehitystä leimasi jatkuva väestön kasvu, vilkas rakennustoiminta, suuri lainanotto ja verotuksen kiristyminen. Kunnallistalouden menot kasvoivat vuodesta 1948 vuoteen 1975 kymmenkertaiseksi. Menojen kasvu johtui suurista investoinneista. Kaupungin tärkeimpänä tulolähteenä oli kunnallisverotus, jolla saatiin kokoon 40 - 45 prosenttia tuloista. Lahtelaisten tulotaso on ollut Suomen kaupunkilaisten keskitason alapuolella. Tämän seikan ikävänä kääntöpuolena on, että kaupungin veroaste on pysynyt korkeana. Lahti ei kuitenkaan 1950-lukua lukuun ottamatta ole ollut erityisen velkaantunut kaupunki.

Poliittiset voimasuhteet

Lahden kaupunginvaltuustossa on nykyisin 59 jäsentä. Istuvassa valtuustossa Kokoomusta edustaa 20 valtuutettua, sosiaalidemokraatteja 19, Vasemmistoliittoa viisi, Vihreitä ja Kristillisdemokraatteja molempia neljä, Perussuomalaisia ja Keskustapuoluetta molempia kolme ja Senioripuoluetta yksi. Kaupunginvaltuuston puheenjohtajana toimii kansanedustaja Ilkka Viljanen (kok.).

Perinteisessä puoluekartta-ajattelussa voimasuhteet Lahdessa siirtyivät 1990-luvulla oikeiston hyväksi. Sitä edelsi kuitenkin pitkä vasemmistopuolueiden ja erityisesti sosiaalidemokraattien vetämä valtakausi, joka alkoi jo 1930-luvulla.

Lahdessa vallitsi pitkälle 1960-luvulle asti poliittinen "aluejako". Vasemmistopuolueita kannatettiin eniten kaupungin laidoilla ja liitosalueilla. Porvarilliset puolueet hallitsivat keskustaa, josta se levisi hiljalleen myös muihin kaupunginosiin. Alueiden sekoittuminen alkoi näkyä selvästi jo vuoden 1968 eduskuntavaaleissa.

web_kh647.jpg

Porvarilliset puolueet saivat ensimmäisen kerran enemmistön kaupunginvaltuustossa vuoden 1976 vaaleissa. Yhden paikan enemmistön saavuttaminen edellytti vaaliliittoa, jonka muodostamiseen liittyneet kuviot saivat kansallista huomiota. Vallanvaihdon jälkeen vasemmisto omaksui alkuun hyvin tiukan oppositiopolitiikan. Voimasuhteiden osoittauduttua tasaisiksi suurimmat puolueet alkoivat löytää toisensa paremmin. 1980-luvulla voitiin jo puhua konsensuspolitiikasta.

1990-luvun alun lamavuosina valtuusto joutui tekemään erittäin kipeitä ratkaisuja. Kaupungin palvelurakennetta on koetettu keventää eri tavoin. Muutokset koettelivat erityisesti teknistä virastoa, jonka toimintoja on muutettu liikelaitoksiksi tai ulkoistettu kokonaan. Viime vuosikymmenen suurimmat ongelmat kaupunginvaltuustolle ovat aiheuttaneet alati kohoavat sosiaali- ja terveyspuolen menot, joiden rahoittaminen osoittautuu vuosi vuodelta hankalammaksi.

Kaupunginvaltuusto asettaa eri palvelusektoreitaan vetämään lautakuntia, joita enimmillään oli nelisenkymmentä. Lautakuntien määrä on aikojen kuluessa vaihdellut ja erityisesti 1990-luvun lamavuosien jälkeen niitä on koetettu vähentää. Vuoden 2003 kuluessa siirryttiin kolmen toimialan järjestelmään, jossa lautakuntien määrä on lähes minimoitu.

Kaupunginvaltuusto perusti teknillisen apulaiskaupunginjohtajan viran vuonna 1944. Sosiaalipuolen apulaiskaupunginjohtajan virka perustettiin vuonna 1961. Apulaiskaupunginjohtajista luovuttiin lopullisesti vuonna 2003 uusien toimialojen muodostamisen yhteydessä. Tekninen ja ympäristö-, sosiaali- ja terveys- sekä sivistystoimiala saivat johtoonsa uudet toimialajohtajat.

Lahden kaupunki ja sen omistamat tai määräysvallassa olevat tytär- ja osakkuusyhteisöt muodostavat nykyisin Lahti-konsernin. Siihen kuuluu 37 tytäryhteisöä ja 11 osakkuusyhteisöä. Lahden kaupunki on mukana kuudessa kuntayhtymässä.

Kaupunginjohtajat Kajalasta Myllyvirtaan

Kesäkuun alussa 1942 Lahden kaupunginjohtajaksi astui lainopin kandidaatti ja ekonomi Olavi Kajala. Hän oli Uuno Takin seuraajana kaupungin toinen sosiaalidemokraattinen kaupunginjohtaja.

Olavi Kajala teki tähän mennessä pisimmän virkauran Lahden kaupungin johdossa. Hän johti kaupunginhallitusta ja kaupunkia hyvin värikkäillä ja vauhdikkailla otteilla. Olavi Kajala saattoi olla juuri oikea henkilö johtamaan sodan jälkeisten vuosien voimakasta kasvuaikaa. Hän oli valmis ennakkoluulottomiin investointeihin. Hänen tähtäimenään oli suurkaupunki-Lahti. Tämän tavoitteen puolesta Kajala työskenteli kaikilla sektoreilla. Tavoitteiden saavuttamista edesauttoi hänen hyvät suhteensa valtion ylimpään johtoon.

web_lkm_kuv_kuv_ne_30841.jpg

Olavi Kajala kuoli tapaturmaisesti maaliskuussa 1967. Hänen seuraajakseen valittiin varatuomari Teemu Hiltunen. Hän astui virkaan kesäkuussa 1967. Hiltunen oli Kajalan tapaan puoluekannaltaan sosiaalidemokraatti.

Teemu Hiltunen kiinnitti kaupunginjohtajakaudellaan paljon huomiota seutuyhteistyöhön ja Päijät-Hämeen kehittämiseen. Hän oli vuonna 1970 sisäasianministerinä Teuvo Auran vetämässä virkamieshallituksessa. Vuonna 1974 Hiltunen siirtyi virkavapaalla valtionvarainministeriön valtiosihteeriksi. Hän luopui kaupunginjohtajan tehtävistään lopullisesti vuonna 1979. Hiltunen tunnettiin innokkaana urheilumiehenä. Hän oli muun muassa yhdeksän vuotta jääkiekon SM-liigan puheenjohtajana. Teemu Hiltunen kuoli Lahdessa 1.12.1997.

Teemu Hiltusen seuraajaksi valittiin Tampereen apulaiskaupunginjohtaja Seppo Välisalo. Edeltäjistään poiketen Välisalo oli puoluekannaltaan kokoomuslainen. Hän astui virkaansa vuonna 1980. Välisalon kaupunginjohtajakaudella urheiluhankkeet nousivat usein otsikoihin. Vuonna 1989 Lahdessa järjestettiin hiihdon MM-kisat, joiden menestyksen innoittamina Lahti ryhtyi määrätietoisesti selvittämään mahdollisuuksiaan saada kaupunkiin Talviolympialaiset.

Seppo Välisalo ilmoitti yllättäen vuonna 1995 luopuvansa kaupunginjohtajan tehtävästä. Hän siirtyi yksityisyrittäjäksi ja yrityskonsultiksi. Välisalon seuraajaksi valittiin vuodesta 1983 apulaiskaupunginjohtajana toiminut Kari Salmi. Hän on peruskoulutukseltaan oikeustieteen kandidaatti ja puoluekannaltaan sosiaalidemokraatti. Kari Salmi on kaupunginjohtajista ensimmäinen syntyperäinen lahtelainen.

Kari Salmen nimettiin myös ensimmäiseksi määräaikaiseksi kaupunginjohtajaksi. Apulaiskaupunginjohtajakaudellaan hänen toimialueisiinsa kuuluivat opetustoimi, sosiaali- ja terveystoimi sekä kulttuurilaitokset. Näillä alueilla hänen toimintansa olikin näkyvintä. Hankkeista eniten julkisuutta sai Sibeliustalon rakentaminen. Kaupunginvaltuusto päätyi sen rakentamiseen vasta erittäin tiukan äänestyksen jälkeen. Hankkeeseen liittyneet poliittiset kuviot vaikeuttivat selvästi Kari Salmen loppukauden toimia.

Kari Salmen määräaikaista työsuhdetta ei ensimmäisen seitsemän vuoden jälkeen haluttu uusia. Kaupunki etsi uuden kaupunginjohtajan ja samalla haettiin uutta toimintamallia. Kari Salmen työ Lahden kaupunginjohtajana päättyi 31.5.2003. Myös apulaiskaupunginjohtaja Markku Porvari joutui luopumaan tehtävästään. Lahden kaupunginjohtajaksi asetettiin Jyväskylän maalaiskunnan entinen kunnanjohtaja, varatuomari Tarmo Pipatti. Hänen mukanaan kaupungin hallintomalli uusittiin: palveluyksiköt jaettiin edellä mainittuihin kolmeen toimialaan.

Pipatti toteutti Lahden strategiaa, joka keskittyi mm. elinkeinopolitiikan seudullistamiseen ja siirtämiseen Lahden Seudun Yrityskeskukseen, Lahden maantieteellisen sijainnin huomioivaan liikennesuunnitteluun ja Lahden oikorataan. Tarmo Pipatti erosi kaupunginjohtajan virasta 16.11.2006 ja siirtyi Rakennusteollisuuden (RT) toimitusjohtajaksi keväällä 2007.

Lahden kaupungin yhdestoista kaupunginjohtaja on Jyrki Myllyvirta, joka aloitti virassaan 1.8.2007. Myllyvirta siirtyi Lahteen Mikkelin kaupunginjohtajan paikalta. Hänet valittiin yhdeksän ehdokkaan joukosta Lahden kaupunginvaltuuston keskiryhmien tuella.