Lahden kauppalan rakentamisen vaiheet

Lahden kauppalan perustaminen

Riihimäki-Pietari rautatien ja Vesijärven kanavan valmistumisen jälkeen Lahden kylä muuttui 1870-luvulla muutamassa vuodessa teollisuus- ja asemakyläksi, jossa kaikki ajan sosiaaliset ongelmat korostuivat. Kylän elinkeinoelämä ja palvelurakenne monipuolistui ja edellytti yhä selkeämmin hallinnollisia muutoksia. Kaupungin perustamisesta puhuttiin, mutta toimenpiteisiin ryhdyttiin vasta kylän palon jälkeen kesällä 1877.

Kylän palon jälkeen viranomaiset halusivat mahdollisimman pian ratkaista Lahden kylän tulevaisuuden. Kuvernööri esitti heinäkuussa 1877, että Lahden kylän paikalle perustettaisiin kauppala. Se olisi kooltaan pienempi kuin aiemmin 1870-luvulla tehdyissä suunnitelmissa. Syksyllä 1877 saatiin "korkeimmasta paikasta" päätös, jossa senaatille annettiin lupa käyttää korkeintaan 100.000 markkaa Lahteen perustettavan kaupungin tai kauppalan perustamiskustannuksiin. Viranomaiset ja erityisesti kuvernööri Ammondt koettivat selvitä hankkeesta mahdollisimman pienin kustannuksin.

Syksyllä 1877 tehtiin laskelmat kauppalan perustamisen edellyttämien pakkolunastuksien kustannuksista. Keväällä 1878 asian valmistelut etenivät niin, että kesäkuun viides päivä julkaistiin "Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistus kauppalan perustamiseksi Lahden kylän talojen tiluksille Hollolan pitäjässä, osaksi Järvenpään kylää olevan Anttilan talon maille samassa pitäjässä."

"että tulevassa kauppalassa, joka lainkäytännön puolesta on kuuluva paikkakunnan kihlakunnanoikeuden alle sekä hallinnollisessa suhteessa oleva Hämeen läänin kuvernöörin ja paikkakunnan kruununpalvelijan alainen, mahtakoon jokainen, joka säädetyssä järjestyksessä on siihen luvan itselleen hankkinut, pitää kauppa-, tehdas-, tahi käsityöliikettä, niin myös varustaa laivoja sekä siellä elinkeinoansa voimassa olevain asetusten mukaisesti harjoittaa, jonka ohessa sen, joka tahtoo ruveta kauppalassa asumaan, on sallittu kauppalalle määrätystä maasta sekä maan jaoituksen mukaan tontteihin, toreihin ja katuihin lunastaa itselleen tonttipaikka niillä ehdoilla, jotka ovat Senaatin määrättävät."

"että kauppalan pitää sielunhoidon ja kirkkokurin suhteen kuulua Hollolan kirkkoherrakuntaan sekä saada käyttää sen kirkkoa ja sikäläiseltä papistolta nauttia papillista apua kohtuullista palkintoa vastaan, jonka ohessa kauppala myös tulee, siksi kuin se voidaan laillisessa järjestyksessä julistaa omaksi eri kunnaksi, luettavaksi Hollolan kuntaan ja olemaan kunnallishallinnon puolesta Hollolan pitäjän yhteydessä."

"että senaatti saa, yhden järjestysmiehen ja yhden poliisipalvelijan palkkausta varten kauppalassa, toistaiseksi Suomen yleisistä varoista käyttää kaikkiaan tuhannen kolmesataa markkaa vuodessa."

Kauppalan alue ja asemakaava

Lahden kauppala perustettiin entisen kylän kohdalle paljon 1870-luvun alkupuolella tehtyjä kaavailuja pienempänä. Alunperin kauppalan tai kaupungin olisi ulottunut rautatieltä Vesijärven rantaan.

Lääninarkkitehti Alfred Cavén laati kauppalan ensimmäisen asemakaavan. Se oli ajalleen tyypillinen säännönmukainen ruutukaava. Kaavoitettu alue oli kooltaan noin 43 hehtaaria. Siinä oli 22 korttelia, joissa oli 114 tonttia.

Paloturvallisuuden vuoksi kadut olivat leveät ja kortteleissa tonttien välissä palokujat. Asemakaavan keskelle Cavén sijoitti suuren torin, joka nimettiin Aleksanterin toriksi. Torin poikki kulki Marinkatu joka päättyi pohjoisessa kirkolle varattuun aukioon ja etelässä Salpausselälle sijoitettuun hautausmaahan. Kauppalan pääkatu, itä-länsisuuntainen Aleksanterinkatu sijoitettiin suunnillen vanhan Hämeenlinna-Viipuri maantien kohdalle.

Vuonna 1879 kauppalan maa-aluetta laajennettiin etelään rautatien alueeseen asti. Alfred Cavén laati asemakaavan myös tälle alueelle. Sinne tuli vanhan kaavan jatkoksi 14 korttelia. Rakentaminen oli kuitenkin kauppalan alkuvuosina niin verkkaista, ettei kaavaa ehditty toteuttaa ennen kuin se jo muutettiin.

Helsingin kaupungingeodeetti, insinööri W.O. Lille laati yhdessä arkkitehti Selim A. Lindqvistin kanssa vuonna 1901 uuden asemakaavan kauppalaan lisätyille alueille. Lisäysmaalle tehty kaava ei ollut enää niin säännönmukainen kuin keskusta ruutukaava-alue. Lille ja Lindqvist antoivat paikan nykyiselle asematorille, josta haarautuivat Rautatien- ja Vesijärvenkadut. Uusi asemakaavasuunnitelma oli myös erittäin tärkeä liite Lahden anoessa kaupunginoikeuksia.