Kaupan ja palveluiden Lahti

Lahti on aina ollut maakunnan selkeä keskus. Kaupunkia ympäröivä talousalue on myös aina suhteellisen vaurasta ja hyvinvoivaa. Tällä on ollut erityinen merkitys lahtelaiselle vähittäiskaupalle ja palveluille.

Sotavuosina ja niitä seuranneena pula-aikana kaupan ongelmana oli puute myytävistä tuotteista. Kauppa pääsi todelliseen kasvuun vasta 1950-luvun puolella, jolloin säännöstelystä päästiin eroon ja elintaso alkoi muutoinkin kohota. Lahden liike-elämälle antoi virkistävän lisän siirtolaisten, erityisesti monen viipurilaisen kauppiaan ja palvelun tuottajan asettuminen kaupunkiin. Pelkästään Viipurista tuli runsaat sata kauppaliikettä täydentämään entisten noin 300 liikkeen tarjontaa.

1950-luvulta lähtien kauppa kasvoi nopeasti yhdessä kaupungin kasvun ja yleisen hyvinvoinnin lisääntymisen kanssa. Vähittäiskauppojen lukumäärä saavutti huippunsa 1960-luvulla. Vuonna 1968 kaupungissa oli kaikkiaan 835 vähittäiskaupan toimipaikkaa, joista lähes 370 oli elintarvikeliikkeitä. Seuraavalla vuosikymmenellä alkoi kaupan rakenteen muutos, jossa erityisesti elintarvikekauppa pyrki suurempiin yksiköihin ja luopui nopeassa tahdissa pienistä lähikaupoista. Myös muiden vähittäiskauppojen määrä kääntyi laskuun, mutta ei niin voimakkaasti. Lahtea ympäröivän talousalueen merkitys vähittäiskaupalle on viime vuosikymmeninä korostunut. Parantuneet liikenneyhteydet ja asioinnin helpottuminen ohjaa erityisesti autoilevia päijäthämäläisiä kaupantekoon Lahteen.

Tukkukauppaa

Lahdesta kehittyi 1900-luvun alkuvuosikymmeninä merkittävä tukkukaupan keskus. Merkitys perustui Päijänteen alueella käytyyn kauppaan. Sotavuosien jälkeen tilanne hieman muuttui. Perinteisistä lahtelaisista tukkuliikkeistä jatkoi Paasio.

Paasion vuonna 1916 perustettu tukkuliike yhtiöitettiin vuonna 1939. Siitä tuli Paasio & Kumpp. Oy. Sotavuosina ja välittömästi niiden jälkeen tukkukauppa oli suurissa vaikeuksissa: ei ollut juuri mitään kaupattavaa. Paasionkin uusi nousu alkoi vasta 1950-luvun lopulla. Hyvän kasvukaudenjälkeen, vuonna 1964 yrityksen nimi muutettiin Tukku-Paasio Oy:ksi. Seuraavana vuonna se perusti pikatukun, josta kauppiaat saattoivat noutaa tuotteita itse.

Tukku-Paasio Oy osoittautui kansallisella tasolla kovin pieneksi yritykseksi eikä se halunnut vastustella tukkukaupan yleisiä keskittymispyrkimyksiä. Yhtiö siirtyi vuonna 1971 Pohjanmaa Oy:n omistukseen, mutta käytti reilun kymmenkunta vuotta nimeä Tukkupaasio. Nimi poistui käytöstä vuonna 1982, kun yhtiöiden fuusio lopullisesti toteutui.

Välirauhan aikana Maakauppiaitten Oy, Savo-Karjalan Tukkuliike, Keski-Suomen Tukkuliike ja Kauppiaitten Oy yhdistyivät Kesko Oy:ksi. Se aloitti toimintansa vuoden 1941 alussa. Lahdessa uusi keskustukkuliike toimi aluksi entisissä Savo-Karjalan Tukkuliikkeen tiloissa. Uusi keskusvarasto valmistui Lahteen vuonna 1950.

Keskolle on ollut luonteenomaista pyrkimys voimakkaasti keskittää ja rationalisoida toimintojaan. 1980-luvulle tultaessa Kesko keskitti tukkukauppansa yhdeksään keskustoimipisteeseen, joista yksi sijoitettiin Lahteen. Tänne rakennettiin myös uudet toimitilat. Lahden Aluekeskosta tuli kaupungin suurin ja merkittävin tukkukauppa, joka korosti Lahden asemaa eteläsuomalaisena kauppakeskuksena. Valitettavasti seuraavalla vuosikymmenellä Kesko vähensi aluekeskustensa määrän viiteen ja Lahden
toimipisteen merkitys väheni olennaisesti.

Suuri viipurilainen sekä vähittäis- että tukkukauppaan erikoistunut Starckjohann yhtiö etsi sotavuosina ja sodan jälkeenkin pitkään uutta kotipaikkaa. Se päätyi lopulta Lahteen, joka osoitti yritysmyönteisyyttään antamalla sille toimitaloa varten tontin aivan kaupungin keskustasta. Starcjohann rakensi sille vuosina1949-50 tyylikkään liikerakennuksen (suunnittelijana Martta Martikainen-Ypyän, Ragnar Ypyän ja Veikko Malmion arkkitehtitoimisto Helsingissä). Sitä pidetään eräänä suomalaisen modernismin merkkiteoksena.

web_neg94299.jpg

Lahti oli Starckjohannin toiminnoille pieni paikkakunta. Niinpä sillä oli maahantuontia ja tukkukauppa varten konttori Helsingissä ja jo 1950-luvulla toiminta laajeni yritysostojen kautta Tampereelle, Turkuun, Poriin ja Lappeenrantaan. Seuraavalla vuosikymmenellä yritys rakensi valtakunnallisen rautakauppa- ja terästuotteiden jakeluverkon.

Starckjohann hankki 1970-luvulla pääosakkuuden Oy Telko Ab:stä. Yritykset fuusioitiin 1980-luvun alussa Starckjohann-Telko Oy:ksi. Vuosikymmen oli yhtiölle voimakkaan kasvun aikaa ja vuonna 1989 se listautui Helsingin pörssiin.

Starckjohann joutui todella vakaviin ongelmiin 1990-luvun alun lamavuosina. Konsernin viisi yritystä joutui neljän vuoden velkasaneeraukseen vuonna 1993. Vuonna 1997 Starckjohannin pääomistajaksi tuli ruotsalainen Trelleborg-konserni. Kaksi vuotta aiemmin oli yhtiön rautakauppaketju nimetty Starkiksi. Se yhtiöitettiin vuonna 1999 nimellä Starkki Oy Ab ja joutui seuraavana vuonna tanskalaisen Danske Traelast A/S:n omistukseen.

Osuuskauppojen keskittyminen

Lahden Osuuskauppa jatkoi jo 1930-luvulla alkanutta kasvua ja kehitystä sotavuosinakin. Myymäläverkko laajennettiin 1940-luvun lopulla ja Sopenkorpeen rakennettiin uusi keskusvarasto. Vuonna 1957 Lahden Osuuskaupalla oli 12 kunnan alueella 191 erilaista toimipaikkaa. Samana vuonna valmistui Lahden Aleksanterinkadun ja Vesijärvenkadun kulmaan komea Centrum-tavaratalo. Lahden Osuuskauppa oli 1960-luvun taitteessa yksi OTK-ryhmän suurimmista liikkeistä.

web_aleksi_ja_centrum.jpg

Toiminnallisesti Lahden Osuuskauppa oli suurimmillaan vuonna 1964, kun siihen oli edeltävinä vuosina fuusioitu useita pieniä maakunnan osuusliikkeitä. Toimipaikkoja oli tuolloin yhteensä 204 ja niissä työskenteli 1500 henkilöä.

Kaupparyhmittymien välinen kova kilpailu alkoi tuntua Lahden Osuuskaupassa 1960-luvun jälkipuoliskolla. Toimipisteitä lopetettiin tasaiseen tahtiin ja 1970-luvun puolivälissä niitä oli enää noin sata. Vaikka Lahden Osuuskauppa toiminnallisesti taantuikin se toisaalta uudistui sisäisesti. Tästä osoituksena oli muun muassa maan suurimman Centrum-tavaratalon pystyttäminen Aleksanterinkadulle.

Lahden Osuuskaupan itsenäinen taival päättyi OTK-Ieirin suurfuusioon 1.10.1983, jolloin muodostettiin valtakunnallinen E-osuuskunta Eka. Fuusio ei saanut ryhmän taloutta sellaiseen kuntoon, että se olisi selvinnyt 1990-luvun vaikeasta lamasta.

Talvella 1941 perustettiin Lahden Seurahuoneella nk. puolueeton osuusliike Lahden Seudun Kauppakunta. Seuraavana vuonna siihen päätti liittyä pieni Hollolan Osuuskauppa.

Lahden Seudun Kauppakunta kasvoi nopeasti sodan jälkeisinä vuosina. Myymäläverkko kasvoi harkiten ja toimipisteitä oli 1960-luvun puolivälissä vajaa 50. Osuuskunnan lippulaivaksi nousi tavaratalo Valtakulma Aleksanterinkadulle vuonna 1956. Rakennuksessa oli tavaratalon lisäksi hotelli, ravintola ja kahvila.

Kaupan yleisissä keskittämispyrkimyksissä Lahden Seudun Kauppakunnasta tuli SOK:laisen osuuskaupan maakunnallinen veturi. Siihen alettiin 1960-luvun kuluessa fuusioida pieniä maakunnan osuusliikkeitä. Kun osuuskauppayhteisöön saatiin vuonna 1979 mukaan Heinolan Osuuskauppa ja Sysmän Osuuskauppa Yritys muodostettiin Päijät-Hämeen Osuuskauppa.

Lahden Seudun Kauppakunta oli liikevaihdoltaan ja henkilöstön määrältään Lahden Osuuskauppa selvästi pienempi yritys aina 1970-luvulle asti. Silloin tilanne alkoi tasoittua. Vuonna 1980 Päijät-Hämeen Osuuskauppa ylti suurempaan liikevaihtoon kuin Lahden Osuuskauppa.

Päijät-Hämeen Osuuskauppa rationalisoi toimintaansa hyvin voimakkaasti. Laajemmissa SOK-laisen osuusliikkeen uudelleenjärjestelyissä Päijät-Hämeen Osuuskauppa muuttui 1990-luvulla Osuuskauppa Hämeenmaaksi, joka on tällä hetkellä maakunnan suurin kaupanpalveluja tarjoava yritysryhmä.

Yksityisen vähittäiskaupan kehitys

Osuusliikkeiden vahvoiksi kilpailijoiksi nousi 1960-luvulta lähtien Keskon K-kaupat ja 1970-luvulta Tukon T -kauppaverkosto. Vuonna 1979 Lahden päivittäistavarakaupassa toimi 43 Keskon, 36 OTK:n, 28 Tuko:n ja 11 SOK:n leiriin kuuluvaa liikettä.

Kaupparyhmittymiin kuulumattomia kauppaliikkeitä oli 24. Seuraavalla vuosikymmenellä kaikkien ryhmien liikkeiden määrät vähenivät, mutta niiden keskinäiset osuudet säilyivät suurin piirtein ennallaan.

Lahden sodan jälkeisistä yksityiskaupoista yksi merkittävimmistä oli Käävän kauppahuone. Se siirtyi Impilahdelta Lahteen vuonna 1940. Kääpä aloitti yhdellä liikkeellä, mutta jo vuonna 1943 sillä oli neljä myymälää Lahdessa.

Kääpä kasvoi voimakkaasti 1970-luvulla. Vuosikymmenen lopulla sillä oli 17 elintarvikeliikettä, kaksi jalkineliikettä ja kemikalio. Yritys muutettiin osakeyhtiöksi vuonna 1977. Toimintaa laajennettiin myös ravintola-alalle. Kääpä-konserni oli laajimmillaan 1990-luvun alussa, jolloin sen liikevaihto oli runsaat 320 miljoonaa markkaa. Yrityksen Aleksanteri-tavaratalo oli kaupungin suurin. Saman vuosikymmenen kuluessa Kääpä-nimi hävisi katukuvasta. Kaupan keskittyminen ja Keskon toimet muuttivat yrityksen luonnetta olennaisesti.

Lahtelaisten erikoisliikkeiden valikoima on koko sotienjälkeisen ajan ollut hyvin runsas. Suurimman yksittäisen ryhmän näiden joukossa muodostavat vaatetus- ja pukimoliikkeet, joiden määrä kohosi 1970-luvun alussa 130:een. Muut liikeryhmät ovat olleet lukumääräisesti selvästi pienempiä. Näistä suurimpana kodinkone- ja elektroniikkaliikkeet (36) sekä kemikaliot (33).

Teppo Vihola on tarkastellut erikoisliikkeiden määrällisiä vaihteluita 1950-luvun alusta 1970-luvun alkuun. Hän toteaa, että suhteellisen staattisia kaupparyhmiä olivat kenkäkaupat sekä kirja- ja paperikaupat. Samoin rautakaupat, urheiluliikkeet sekä autokaupat.

Pankit

Lahtelainen pankkitoiminta sai myöskin uutta verta luovutetuilta alueilta siirtyneistä pankkiliikkeistä. Vuonna 1940 Suomen pankin Viipurin konttori siirrettiin Lahteen. Viipurilainen Savo-Karjalan Osake-Pankkikin siirtyi tänne, mutta vain sen toiminnan rauhallisen lakkauttamisen ajaksi. Se fuusioitui ensin Käsiteollisuuspankkiin ja edelleen Pohjoismaiden Yhdyspankkiin.

Jo ennen sotia Lahdessa toimi kaksi osuuspankkia, joista vanhempi Hollolan Säästöpankki laajeni 1970-luvun alkuun mennessä merkittäväksi maakunnalliseksi toimijaksi. Lahden Säästöpankki paransi otteitaan sotavuosien jälkeen. Pankit olivat 1950-luvun alusta lähtien taloudelliselta asemaltaan melko tasoissa. Tilanne säilyi jota kuinkin samana pankkien fuusioitumiseen asti.

web_aleksi_1_jalkeen.jpg

Hollolan Säästöpankki muutti nimensä Suur-Lahden Säästöpankiksi vuonna 1964. Lahden Säästöpankki protestoi nimenvalintaa voimakkaasti. Kolme vuotta kestäneen oikeustaistelun jälkeen Hollolan Säästöpankki otti nimekseen Salpausselän Säästöpankki.

Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankki halusi tiivistää säästöpankkileiriä ja niinpä Lahdessakin päätettiin lopettaa kahden säästöpankin paikallinen kilpailu. Ne fuusioitiin marraskuussa 1983 Päijät-Hämeen Säästöpankiksi.

Päijät-Hämeen Säästöpankki liittyi vuonna 1992 perustettuun Suomen Säästöpankkiin, johon SKOP kannusti maan kaikkia säästöpankkeja. Suurfuusiossa pankkien varat yhdistettiin ja melko pian 1990-luvun alun pankkikriisin yhteydessä ne menetettiin. Maakunnan säästöpankeista Padasjoen Säästöpankki jäi fuusion ulkopuolelle ja jatkaa säästöpankki toimintaa myös Lahdessa.

Suomen Työväen Säästöpankin toiminta päättyi Lahdessa niin kuin muuallakin pankkikriisiin. Sen sijaan osuuspankki-toiminta selvisi pälkähästä. Lahden Seudun Osuuskassa toimi melko vaatimattomissa tiloissa Mariankadulla aina vuoteen 1956 asti, jolloin se saattoi rakentaa oman liiketalon Hämeenkadun ja Mariankadun kulmaan.

Osuuskassasta tuli Osuuspankki ja se kasvoi samaan tahtiin Säästöpankkien kanssa, mutta pysyi koko ajan näitä hieman pienempänä. Koko maan osuuspankkien keskuudessa se oli kuitenkin kymmenen suurimman joukossa. 1990-luvulla osuuspankitkin keskittivät toimintojaan. Lahden Seudun Osuuspankki toimi maakunnallisen yhdistymisen veturina ja sen johdolla muodostettiin erilaisten fuusioiden tuloksena Päijät-Hämeen Osuuspankki.

Lahdessa on toiminut useita liikepankkeja, joista suurimmat toimijat olivat Kansallis-Osake-Pankki ja Suomen Yhdyspankki. Myös Helsingin Osake-Pankilla oli näkyvä asema vuoteen 1986, jolloin sen toiminta lopetettiin. Kaksi ensin mainittua suurinta liikepankkia pitivät Lahdessa alueorganisaatioidensa pääkonttorit.

1990-luku oli liikepankeille myrskyisää aikaa. KOP ja SYP fuusioituivat vuonna 1995. Syntyi Merita-pankki, joka myöhemmin fuusioitiin Nordea-pankkiin. KOP:nja SYP:n taloudellista merkitystä Lahden liike-elämään on vaikea tarkkaan arvioida. Niiden keskinäisiä voimasuhteita arvioitaessa KOP:lla lienee kuitenkin ollut vankempi asema. Sillä oli asiakkainaan puolet Lahden liikeyrityksistä ja kolmannes asukkaista.

Palveluiden Lahti

Lahdessa julkisten palvelujen suurin tuottaja ja tarjoaja on luonnollisesti ollut kaupunki itse. Valtion osuus on aina ollut selvästi vaatimattomampi, koska Lahti ei koskaan ole ollut merkittävä hallintokaupunki. Lahden kaupungin henkilöstön määrä saavutti huippunsa 1980-luvun jälkipuoliskolla, jolloin kaupungin palkkalistoilla oli yli 6500 henkilöä. 1990-luvun alun lama koetteli kuntasektoriakin ja Lahdessa henkilöstön määrää ryhdyttiin eri toimin vähentämään. Kaupungin ensimmäisenä toimintavuonna 1906 henkilökuntaa oli 33. Vuonna 1960 määrä oli 1293 ja vuonna 1975 lähes 6000.

Yksityisen sektorin palvelujen tarjoajista on vaikea hahmottaa täsmällisiä lukuja, sillä kenttä siltä osin hyvin kirjava. Joka tapauksessa Lahdessa on aina ollut tarjolla runsas valikoima erilaisia palveluja. Valtaosa palvelualan yrityksistä on hyvin pieniä. Ne työllistävät yleensä omistajansa ja parhaimmillaan muutaman muun.

Ravintolat ja majoituspalvelut

Lahdesta muodostui luonnollisella tavalla myös talousalueensa huvielämän keskus. Tiukka alkoholipolitiikka piti sen hyvin vankkana aina 1960-luvulle asti, jolloin mahdollisuudet ravintoloiden avaamiseen maaseudullakin tuli helpommiksi.

1950-luvun alussa Lahdessa oli kahdeksan ravintolaa. Seuraavan 20 vuoden aikana niiden määrä kolminkertaistui. 1990-luvun alussa ravintoloita ja kahviloita oli jo yli 70.

Sodan jälkeisessä Lahdessa oli kaksi hotellia ja 11 matkustajakotia. Hotellit olivat Seurahuone ja Kauppahotelli Lahti. Hotellitarjonta sai merkittävän lisän vuonna 1957, kun Valtakulma (nykyisin Alex Park) valmistui Aleksanterinkadulle. Sen jälkeen kaupunkiin ilmestyi hotelleja tasaiseen tahtiin niin, että 1960-luvun lopulla niitä oli jo kuusi. Sen jälkeen määrä ei juuri enää kasvanut, mutta alan sisällä tapahtui useita uudelleen järjestelyjä. Tällä hetkellä kaupungissa toimii kahdeksan hotellia ja muutama muu pienempi majoituslaitos.

web_seurahuone.jpg

Lahden hotellien lippulaivana oli vuosikymmenet Seurahuone. Hotelli joutui kuitenkin suuriin taloudellisiin vaikeuksiin 1990-luvun alussa ja ajautui lopulta konkurssiin vuonna 1993. Konkurssipesältä hotelli siirtyi uudelle yhtiölle, joka otti nimekseen Lahden Uusi Seurahuone Oy. Sittemmin hotelli siirtyi SOK:lle. Seurahuoneen taustalla on kautta vuosikymmenien toiminut Lahden teollisuusseura.