Kaupan ja palvelujen kauppala

Kauppalan kehitys laman puristuksessa

Lahden kauppala perustettiin vaikean taloudellisen laman aikana. Venäjän valtakuntaa rasitti Turkkia vastaan käynnissä ollut sota. Päijänteen ja Vesijärven laivaliikenne oli vähentynyt huomattavasti 1870-luvun alkuvuosista. Vesijärven rannassa kaksi sahaa olivat toistaiseksi lopettaneet toimintansa.

Lama vaikeutti kauppalan rakentamista: tontit menivät hitaasti kaupaksi ja usein niille rakentamista viivyteltiin. Vielä kymmenen vuotta kauppalan perustamisen jälkeen läänin kuvernööri näki Lahden kehittymisen mahdollisuudet hyvin heikkoina: "Miksikään liikekeskukseksi, joka voisi koota vilkkaampaa liiketoimintaa paikkakunnalle, ei Lahti .. mielestäni voi muodostua".

Pieni 200 asukkaan kauppala oli alkuvuosinaan itsessään liian pieni minkäänlaisen liike-elämänsä perustaksi. Kauppiaat ja yrittäjät näkivätkin mahdollisuutensa ympäröivässä maaseudussa, kauppalan talousalueessa. Teppo Vihola määrittelee sen Lahden taloushistoriassaan käsittämään Hollolan, Asikkalan, Padasjoen, Nastolan, Iitin, Orimattilan ja Kärkölän. Hän käyttää vertailukohtana Lahden yhteiskoulun oppilasaluetta. Laajentamalla tätäkin vielä hieman voidaan kauppalan talousalueeseen liittää vielä Mäntsälä, Hausjärvi, Kuhmoinen, Heinola, Sysmä ja Artjärvi.

1800-luvun viimeiset vuosikymmenet olivat Suomessa vilkkaan yritteliäisyyden aikaa. Liike-elämään pyrki paljon uusia yrittäjiä, enemmän tai vähemmän hyvällä menestyksellä. Konkurssit ja liikepaikkojen vaihdot olivat hyvin yleisiä. Lahden kauppalan alkuaikojen yrittäjistä monet olivat vähävaraisia ja ammattitaidossakin oli usein toivomisen varaa. Vuonna 1880 Lahdessa toimi yhdeksän kauppiasta. Kymmenen vuotta myöhemmin määrä oli kaksinkertainen ja vuonna 1905 kauppiaita oli 26. Kaarlo Nieminen on selvittänyt, että vuosien 1893-1905 välillä kaupparekisteriin merkityistä 104:stä lahtelaisesta yrityksestä 12 päättyi konkurssiin ja 46 lopetti muista syistä toimintansa.

web_08_neg27355.jpg

Lahden yritystoiminnan kehittymistä haittasi huomattavasti, ettei kauppalassa ollut yhtään vielä 1880-luvulla yhdenkään pankin konttoria. Uskilassa konttoriaan pitävä Hollolan säästöpankki oli kovin vaatimaton rahalaitos, eikä se luotottanut liiketoimintaa. Se muutti 1890-luvulla kauppalaan, mutta säilytti entisen toimintalinjansa. Liike-elämää paremmin palveleva Suomen yhdyspankki avasi konttorinsa Lahdessa vuonna 1893. Kansallis-osake-pankki seurasi sen esimerkkiä kolme vuotta myöhemmin.

Pankkien tulo Lahteen kertoi myös liike-elämän virkistymisestä. Karjatalouden merkitys ympäröivällä maaseudulla kasvoi. Alueen suurissa kartanoissa oli omat meijerit, ja 1890-luvulla ryhdyttiin muodostamaan myös osuusmeijereitä. Lahteen perustettiin useita voinvälitysliikkeitä. Suurimmat niistä välittivät myös muita maataloustuotteita ja marjoja. Huomattavin alan yrittäjä oli H. F. Arvidsson.

Kauppa erikoistuu

Kauppalan huomattavin sekatavarakauppias oli Arndt Koskinen. Hän oli asettunut Lahteen jo vuotta ennen kauppalan perustamista. Koskinen toimi aluksi kruununvouti Palmgrenin omistaman liikkeen hoitajana. Hänellä oli useita kunnallisia luottamustoimia ja hän oli mukana erilaisissa "sivistyspyrinnöissä". Kauppalan ensimmäinen kirjakauppias oli Mathilda Eklund, joka piti liikettään vuodesta 1880 kuolemaansa 1895 asti. Sen jälkeen sitä jatkoi hänen veljensä Albin Eklund, jolla oli lisäksi sekatavarakauppa.

Kauppalan suurin kauppaliike oli Kustaa Kollinilla Aleksanterinkadun ja Rautatienkadun kulmassa. Kouluja käymätön, itseoppinut liikemies Kollin tunnettiin myös kirkonrakentajana. Kollin kuoli vuonna 1902, ja liikettä jatkoi hänen poikansa K. V. Kunnas. Kaarlo Nieminen kuvaa kumpaakin miestä yritteliäiksi ja rohkeiksi, "jopa toisinaan liiankin rohkeiksi, ja tässä lieneekin osaksi etsittävissä syy siihen, että tuo vanha, koko kauppala ajan kestänyt liike ei enää jaksanut, toisten johtoon siirryttyään, monta vuotta kaupungin aikana jatkua". Kollin ja Kunnas harjoittivat myös tukkukauppaa. Samantyyppistä kauppahuonetta piti myös P. J. Valkonen.

Kollinin kauppahuonetta vastapäätä oli kauppias Widellin liiketilat, johon hän vuonna 1903 perusti vaatetusosaston. Sen johtajana toimi paikkakunnalla hyvin tunnettu vaatturimestari J. H. Saukkonen. Kauppalassa toimi useita kangaskauppiaita, joista huomattavin oli 1890-luvun lopulla liikkeensä perustanut G. Fagerholm.

"Uutteroita töissään, tarmokkaita ja rohkeita yrityksissään.."

Kauppalan käsityöläisyritykset olivat yleensä pieniä ja lyhytaikaisia. Käsityöläisiä alkoi tulla Lahteen heti rautatien valmistumistuttua, ja kauppalan perustamisen jälkeen heidän lukumääränsä kasvoi. Vuonna 1890 kauppalassa oli 20 käsityöläisliikettä, joissa oli yhteensä 52 työntekijää, vuonna 1905 vastaavat luvut olivat 54 ja 234. Käsityön kirjo oli laaja, sillä lähes jokaiselle ammattilaiselle oli kysyntää.

Monet käsityöläiset vaihtoivat suhdanteiden mukaan herkästi paikkakuntaa. Karvarit olivat työnsä luonteen vuoksi muita pysyvämpi käsityöläisammattikunta. Karvarien verstaat lioutusaltaineen olivat arvokkaita investointeja, eikä niiden siirtäminen uuteen paikkaan ollut helppoa. Kauppalan pitkäaikaisin karvari oli Wilhelmina Forsberg, joka jatkoi miehensä jo kyläkaudella perustamaa yritystä aina kaupungin perustamiseen saakka. Forsberg sai vuonna 1886 kilpailijakseen J. Koskisen. Seuraavalle vuosikymmenellä alalle tulivat lisäksi J. M. Virtanen ja J. L. Tennroos.

web_07_neg27748.jpg

Runsaslukuisimmat käsityöläisryhmät muodostivat räätälit ja suutarit. He myös muita herkemmin vaihtoivat paikkakuntaa. Teppo Vihola on laskenut, että viimeisten viiden, kuuden kauppalavuoden aikana Lahdessa piti liikettään kaikkiaan 29 eri räätäliä. Yleensä liikettä pidettiin vain vuosi tai kaksi. Pisimpään räätälin ammattia kauppalassa harjoitti J. A. Tuominen, joka jatkoi vuonna 1885 aloittamaansa liikettä kaupunkikaudelle asti. Räätälien lisäksi Lahdessa toimi joukko ompelijattaria, mutta heitä ei mainittu käsityöläisluetteloissa. Suutareista sitkeimmin Lahdessa pysyi Johannes Mäkinen, joka harjoitti ammattiaan 20 vuotta.

Kauppalan perustamisvuonna aloitti Johannes Johansson peltisepänliikkeen, josta tuli eräs paikkakunnan huomattavimmista käsityöliikkeistä. "Jyränkö" lehti kuvasi vuonna 1893 yritystä hyvin monipuoliseksi: "J. Johanssonin talossa työskentelee tätä nykyä 7 lajia seppiä: nim. kulta-, hopea-, kello-, kupari-, messinki-, rauta- ja läkki- eli levyseppiä. Siellä siis sepän työt suoritetaan suurimmista pienimpiin esineihin asti. Maalaisoloihin nähden tehdään siellä jotenkin suuria töitä, paloruiskujakin, suuria ja lujatekoisia. Hollolan kunnan vaivaistaloon siellä valmistui äskettäin 70 rautasänkyä... Hienoimmatkin kultasepäntyöt siellä suoritetaan somiksi ja kilpailuun kelpaaviksi".

Johansson sai vuonna 1881 kilpailijakseen J. H. Törnroosin, joka perusti hyvin menestyneen pelti- ja vaskisepänliikkeen. Toisin kuin Johansson Törnroos ei juurikaan ottanut osaa yhteiskunnallisiin rientoihin. Hän keskittyi laajentamaan yritystään, jota hänen perillisensä vielä jatkoivat. Törnroosin paja saavutti vaatimattomat teolliset mitat 1890-luvun lopulla. Parhaimmillaan, vuonna 1899, hänellä oli palveluksessaan 14 työntekijää. Johanssonin ja Törnroosin tapaan menestyi myös läkki-, pelti- ja vaskiseppä Juho Ahonen. Hän aloitti pienessä pajassaan vuonna 1898, mutta viisi vuotta myöhemmin hänellä oli apunaan jo 11 miestä.

Kauppalassa pitkäajan vaikuttanut kelloseppä Juho Erland Andelin oli hyvin tarmokas ja ahkera, oikea vanhan ajan käsityöläismestari. Villehad Vuorinen kuvasi häntä ylpeästi ammattikuntansa esimerkilliseksi edustajaksi:"kaikki, jotka ovat Lahteen asettuneet liike- ja ammatti-ihmisiksi, ovat saavuttaneet hyvän taloudellisen aseman, jos vain ovat olleet uutteroita töissään, tarmokkaita ja rohkeita yrityksissään sekä raittiita elämäntavoissaan. Kelloseppä J. E. Andelinissa nämä ominaisuudet olivatkin hyvin huomattavissa".

Ravintolat ja hotellit

Kauppalan ensimmäisen ravintolan perusti Karolina Moesbell. Hän siirtyi Heinolasta Lahden kylään jo vuonna 1869 ja sai luvan leipuriliikkeen ja matkustajakodin pitämiseen. Karolina Moesbellin talo säilyi kylän palossa. Hän osti kauppalan ensimmäisestä tonttihuutokaupasta Rautatienkadun ja Vapaudenkadun (silloin Nikolainkadun) kulmasta tontin n:o 37, jolle hän siirsi vanhan talonsa. Siinä jatkoi ravintolanpitoa kuolemaansa koko 1880-luvun.

Karolina Moesbellin kuoltua hänen ravintolansa siirtyi ensin lyhyeksi ajaksi yksityisomistukseen, ja sitten vapaapalokunnan haltuun. VPK päätti jatkaa ravintolatoimintaa. Ravintolanpito vuokrattiin Taavi Wainiolle. Vuonna 1892 toimilupansa saanut ravintolalle annettiin nimi "Lahden seurahuoneen ravintola". Seurahuoneen toiminnassa ilmeni tiliepäselvyyksiä ja kavalluksia 1890-luvun lopulla. Taavi Wainion sijaan ravintonhoitajaksi otettiin August Veltheim. Hän piti ravintolaa kesään 1903 asti, jolloin hän jätti konkurssianomuksen. Seurahuone lakkautettiin marraskuun 1. päivästä 1903 alkaen. Sen anniskeluoikeudet siirrettiin Hotelli Lahdelle, joka nyt sai monopoliaseman kauppalassa.

Lahden Seurahuoneen vaiheita selvittänyt Olli Järvinen kuvaa ensimmäistä Seurahuonetta melko vaatimattomaksi paikaksi: "Tarkkaa kuvausta ei ole olemassa, mutta sen kyllä tiedämme, ettei talossa kaikki ollut mallikelpoista. Varsinaisen ravintolan ohella oli viereisessä talossa erillinen 'oluttupa', kansanravintola. Kun päärakennus oli peräisin jo kyläkaudelta, se oli monessakin mielessä puutteellinen... Tapahtunut kavallus oli omiaan lisäämään seurahuoneen huonoa mainetta kauppalalaisten keskuudessa. Heräävä raittiusliike piti puolestaan huolen siitä, ettei valituksista ja lakkautusvaatimuksista ollut puutetta."

Kauppalalla oli oma anniskeluyhtiö vuodesta 1882 lähtien. Sen vaatimaton hotelli- ja ravintolaliike sijaitsi L. Gallaksen talossa. Yhtiö lopetti toimintansa vuonna 1887, kun se menetti anniskeluoikeutensa. Ne sai puolestaan majatalonpitäjä K. Söderström, jolla oli matkustajakoti rautatieaseman tuntumassa ja ravintola Vesijärven satamassa.

Vuonna 1899 tehtailijat Henrik Mattsson ja Ferdinand Frigren sekä kauppias Albin Eklund perustivat "Lahden Seurahuoneen rakennusyhtiön", joka otti tehtäväkseen "ajanmukaisen matkustaja- ja ravintolahuoneiston hankkimisen". Yhtiö rakensi huoneistonsa Mariankadun ja Hämeenkadun kulmaan. Alkuperäisenä ajatuksena oli siirtää sinne Seurahuone, mutta se jatkoi edelleen vanhassa kiinteistössään.

Uusi hotelli- ja ravintolarakennus ristittiin Hotelli Lahdeksi. Aikoinaan se oli kauppalan näyttävimpiä rakennuksia. Sen suuri sali oli kaikkien huomattavimpien juhlien tapahtumapaikkana. Hotelli Lahden yhteyteen sijoitettiin myös niin sanottu kansankapakka, kun Seurahuone lopetti toimintansa. Paikka sai vähemmän mairittelevan lempinimen "Hännänalusta", mutta siellä väitettiin kuukausittain vierailleen kolme, neljä tuhatta asiakasta.

web_11.jpg