Lahden elintarviketeollisuus ennen toista maailmansotaa

Oy Mallasjuoma

Lahtelaisen olutteollisuuden uranuurtaja, kauppias Henrik Mattsson osti vuonna 1874 kapteeni August Fellmanin ja apteekkari Wahlstedtin kaksi vuotta aiemmin Niemeen rakentaman olutpanimon. Vuonna 1902 hän siirsi tuotantolaitoksen Lahden kauppalaan, nykyisen Vapaudenkadun varrelle. Samalla yrityksestä tehtiin osakeyhtiö, jolle annettiin nimeksi Uusi Olutpanimo Oy.

Viime vuosisadan alkuvuosina valtion alkoholipolitiikka kiristi oluen verotusta ja asetti sen myynnille lisääntyviä rajoituksia. Kun vahvan oluen tuotannon tulevaisuus näytti 1910-luvun alussa erityisen synkältä Henrik Mattsson päätti rakentaa uuden tehtaan pelkästään mietojen oluiden valmistamiseen. Tarkoitusta varten hän perusti poikiensa Ernstin ja Maxin kanssa Osakeyhtiö Mallasjuoman vuonna 1912. Yhtiö aloitti tuotantonsa saman vuoden kesällä Päijänteenkadun varrelle rakennetussa tehtaassa.

web_62_ne75589.jpg

Mallasjuoman alku oli hyvin hankala, lähes katastrofaalinen. Henrik Mattsson oli jo valmis luopumaan yrityksestä, mutta sitten ensimmäisen maailmansodan vuodet muuttivat tilanteen olennaisesti. Parissa vuodessa tehtaan tuotanto saavutti kapasiteettinsa rajat ja sitä jouduttiin laajentamaan. Vuonna 1916 Mallasjuoma valmisti mietoja oluita lähes kolme miljoonaa litraa. Se oli huippuluku, jonka ylittämiseen uudelleen yritykseltä meni melkein 20 vuotta.

Syksyllä 1917 Uusi Olutpanimo Oy lopetettiin, tehdas rakennus myytiin ja se muutettiin asuinrakennukseksi. Mattssonit keskittivät teollisen toimintansa nyt pelkästään Mallasjuomaan. Keväällä 1918 yhtiö toimi lähes normaalisti. Punainen hallinto antoi tuotannon jatkua, sillä panimosta saatiin sivutuotteena hiivaa seudun leipomoille.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeiset vuodet ja kieltolain voimaantulo olivat Mallasjuomalle erityisen vaikeita. Se sai paljon uusia kilpailijoita, kun entiset vahvan oluen valmistajat siirtyivät miedompiin tuotteisiin. Lisäksi 1920-luvun alkuvuosina kuolivat Henrik Mattsson sekä hänen poikansa Ernst ja Max. Perheyritys joutui jossakin määrin asiantuntemattomaan omistukseen. Onneksi yritystä veti ensin isännöitsijänä ja sittemin toimitusjohtajana Gunnar Åhfelt-Arjamo. Hän oli yksi vaikuttavimmista hahmoista 1900-luvun Lahden teollisuuspiireissä.

Mallasjuoma otti 1920-luvulla tuotevalikoimiinsa virvoitusjuomat. Niistä tuli nopeasti merkittävä osa yrityksen tuotannosta. Virvoitusjuomien valmistaminen oli mallasjuomia edullisempaa ja niistä saatiin myös parempi kate.

Mallasjuoma oli jo hyvässä nousussa, kun lama iski 1930-luvun alussa. Notkahdus ei onneksi ollut kovin syvä ja kieltolain purkamisen jälkeen yritys lähti jälleen uuteen kasvuun. Kieltolain jälkeen Mallasjuoma ryhtyi valmistamaan II ja III veroluokkien oluita ja näin yrityksen tuotannon profiili muuttui. Vahva olut auttoi Mallasjuoman kasvuun, jota jatkui aina talvisodan syttymiseen asti. Vuonna 1930 yhtiö toi markkinoille Erikois-olut -tuotemerkin, joka loi yhtiölle aivan uuden imagon.

Aivan 1930-luvun viimeisinä vuosina Mallasjuoma rakennutti uuden viisikerroksinen tuotantolaitoksen Sammon- ja Nastolankadun kulmaan. Sen valmistuminen teki Mallasjuomasta moderneimpia panimoita koko Euroopassa.

Lahden Polttimo Oy

Kapteeni, hovineuvos August Fellmanin ja oluttehtailija Henrik Mattssonin ympärille muodostunut pieni sijoittajien ryhmä perusti vuonna 1883 Lahden kylän Niemeen viinanpolttimon. Yhtiö sai nimen Lahtis Bränneri Aktiebolag. Nopeassa tahdissa tiukentunut alkoholipolitiikka teki väkiviinan valmistamisesta vaikean tuotannon alan jo 1880-luvulla. Lahden Polttimon perustajatkin pettyivät yhtiölle asettamiinsa odotuksiin.

Polttimon ensimmäiseksi isännöitsijäksi ja polttimomestariksi valittu Ferdidand Frigren sen sijaan uskoi tehtaan mahdollisuuksiin ja sai muutamassa vuodessa haltuunsa yhtiön osake-enemmistön. Väkiviinan valmistamisen oheistuotteena saatiin myös hiivaa, jonka kaupallinen merkitys kasvoi leipomoteollisuuden kehittymisen myötä 1890-luvulta lähtien. 1900-luvun alussa Polttimon polttokojeistoja uusittiin ja laajennettiin hiivan tuotannon lisäämiseksi. Ensimmäisen maailmansodan vuosina hiivan osuus Polttimon kokonaistuotannosta oli runsaat ¾.

Kieltolain voimaantulo kesällä 1919 asetti Polttimon hyvin vaikeaan tilanteeseen, jossa yrityksen purkaminen oli hyvin lähellä. Samaan ajankohtaan sijoittui myös sukupolvenvaihdos. Ferdidand Frigren siirtyi maatalouden pariin Koiskalan kartanoon ja hänen poikansa Anders Enok Frigren astui yrityksen johtoon.

Anders Enok Frigren ei ollut halukas luovuttamaan, vaan jatkoi sitkeästi eteenpäin. Hiivan valmistuksessa otettiin käyttöön uusi menetelmä, jossa raaka-aineena käytettiin pääasiassa melassia. Kun väkiviinaa ei enää hiivaa varten tarvinnut polttaa siitä luovuttiin kieltolain loppukaudeksi kokonaan.

Kieltolain purkamisen jälkeen Polttimo palasi väkiviinan tuotantoon. Uudessa tilanteessa viinaa poltettiin Alkoholiliikkeen luvalla ja tilauksesta sen hankkimista raaka-aineista. Polttimo uusi laitteistojaan, joilla se saattoi kaksinkertaistaa alkoholin tuotantonsa verrattuna 1800-luvun lopun määriin. Määräaikaiset sopimukset Alkoholiliikkeen kanssa osoittautuivat kuitenkin sen verran epävarmoiksi, että Polttimo katsoi parhaaksi etsiä viinanpolton tueksi muita tuotannon aloja.

Lahden Polttimo perusti vuonna 1934 kauppamallastamon. Nopeasti toteutettu investointi valmistui sopivasti tarjoamaan kieltolain jälkeen elpyvälle panimoteollisuudelle raaka-ainetta. Maltaiden valmistuksesta tuli muutamassa vuodessa yhtiön päätuotannonala. Polttimo oli 1930-luvun lopulla hyvin menestyvä ja voitollinen yritys, joka pystyi kasvattamaan työntekijöidensä määrää lähes kuuteenkymmeneen.

web_29_neg132413.jpg

Oululainen Oy

Leipuripariskunta Kalle ja Vilhelmiina Helenius aloittivat marraskuussa 1909 Rautatienkadun varrella leipomoliikkeen. He antoivat yritykselleen nimen Oululainen kotileipomo. Nimi juontui Vilhelmiina Heleniuksen leipurinoppiaikoihin Hämeenlinnassa, jossa samanniminen yritys oli ristitty Oulusta saapuneiden, maineikkaiden leipurimestarien mukaan.

Kovalla työllä ja erinomaisille tuotteilla Oululaisesta kotileipomosta kasvoi menestyvä yritys. Kasvu oli erityisen nopeaa 1920-luvulla, jolloin yritys sai omistukseensa toimitilansa. Vuonna 1927 samalle tontille rakennettiin uusi leipomorakennus. Heleniukset eivät tyytyneet pelkkään leipomotoimintaan vaan kokeilivat kykyjään muillakin elintarviketeollisuuden aloilla. 1930-luvun alussa he rakensivat leipomon viereiselle tontille vehnä- ja ruismyllyn sekä rehusekoittamon. Investointi osoittautui hyvin kannattavaksi. Laitoksen tuotannon arvo oli reilut viisi miljoonaa markkaa, kun raaka-aine- ja palkkakustannukset tekivät noin 3,7 miljoonaa markkaa.

Taatakseen raaka-aineet leipomolleen ja myllylleen Heleniukset hankkivat omistukseensa myös maatiloja. 1930-luvulla Oululainen kotileipomo perusti leipomot myymälöineen Kotkaan ja Riihimäelle. 1930-luvun lopulla Heleniukset perustivat Lahden Kahvi Oy:n, jonka paahtimossa valmistettiin Oululaisen Sekoitus -kahvia. Tämä yritys ei jäänyt pitkäikäiseksi. Sen toiminta keskeytyi talvisodan aikana raakakahvin tuonnin tyrehtymisen myötä.

web_26_neg27433.jpg

Margariiniteollisuus

Vuoden 1919 lopulla perustivat veljekset Harald ja Georges Borup Oy Lahden Margariini- ja vientikermatehtaat Ab:n. Se oli Suomessa yksi alansa ensimmäisistä. Maidosta, kasvi- sekä eläinrasvoista valmistetuista voin ja kerman korviketuotteista tuli tuolloin nopeasti kasvavaa teollisuutta. Myös Borupin veljesten yritys kasvoi ripeästi. Jo vuonna 1922 se kuului kaupungin suurimpiin veronmaksajiin.

Hyvin menestyvä yritys rakensi vuonna 1926 uudet tuotantolaitokset tontilleen Rautatieaseman tuntumassa. Yhtiön osakekanta siirtyi kokonaan Harald Borupin haltuun.

web_27_neg36573.jpg

Margariiniteollisuus oli viime sotia edeltäneinä vuosikymmeninä kansainvälisen trustin ohjailemaa. Lahden Margariini- ja vientikermatehtaatkin joutui tekemään trustin kanssa sopimuksia raaka-ainetoimituksista. Suomessa osuuskaupat ja yksityinenkin kauppias sektori pyrki puolustautumaan trustia vastaan perustamalla omia margariinitehtaita. Yksityiskauppiaiden perustama Kauppiaiden Teollisuus Oy rakensi vuonna 1929 margariinitehtaan Vesijärven sataman tuntumaan muutamaa vuotta aiemmin perustamansa tulitikkutehtaan viereen.

Harald Borup myi Lahden Margariini- ja vientikermatehtaat helsinkiläiselle S. V. Paasivaaran margariinitehtaalle. Lahden tehdas jatkoi edelleen tuotantoaan, joka oli 1930-luvun lopulla merkittävästi suurempi kuin Kauppiaitten Teollisuuden margariinitehtaan.

Meijerit

Osuusmeijeriajatus eteni Lahden seudulla kovin hitaasti. Vuonna 1905 perustettiin lopulta Lahden Osuusmeijeri, joka tosin jaksoi toimia vain vuoteen 1912 saakka. Epäonnistumisesta ei kuitenkaan lannistuttu ja uuteen yritykseen ryhdyttiin jo seuraavana vuonna. Uusi yrittäjä, Lahden Seudun Osuusmeijeri ei kuitenkaan koskaan itse ryhtynyt tuotantoon vaan vuokrasi toimitilansa yksityisille yrittäjille, jotka perustivat sinne Lahden Sterilisoimismeijerin. Tämä vei tuotteitaan vuoden 1918 alkuun asti Venäjälle. Sen jälkeen se lopetti toimintansa.

Entinen meijeriosuuskunta ei uskaltanut enää aloittaa meijeritoimintaa vaan myi tuotantolaitokset Lahden Vientikerma Oy:lle. Osuustoiminnallisen meijeritoiminnan kituessa Lahdessa yksityiset yritykset kokeilivat mahdollisuuksiaan. Hieman ennen ensimmäistä maailmansotaa ja sotavuosina Lahdessa toimi pari yritystä, joiden päätarkoitus oli tuottaa maitotuotteita Venäjän ja erityisesti Pietarin markkinoille. Näistä ja muutamasta muusta Lahden ulkopuolisesta meijeriliikkeestä perustettiin 1920-luvun alussa Oy Lakta Ab. Se perusti Lahteen ja sen lähiympäristöön maitokauppaverkon. Yritys tavoitteli Etelä-Suomen maitokaupassa määräävää asemaa.

Kun Oy Lakta Ab osoittautui huonosti kannattavaksi yritykseksi sai osuusmeijeriajatus uutta kantavuutta Lahden ympäristössä. Lokakuussa 1925 perustettiin Lahden Teatteriravintolassa Lahden Seudun Meijeriosuuskunta rl. Sen toiminta pääsi käyntiin hyvän noususuhdanteen aikana, ja tuottajille saatettiin maksaa hyvä hinta. Lamavuosista elpyminen kesti vuoteen 1935, jonka jälkeen meijeriosuuskunnan kehitys oli ripeää.

Lahden Seudun Meijeriosuuskunta rakensi uuden ja ajanmukaisen tuotantorakennuksen vuonna 1936. Siitä tuli toimintakapasiteetiltaan alueen suurin meijeri. Se sai merkittävää kilpailuetua myös edullisesta liikenteellisestä sijainnistaan.

Teurastamo

1900-luvun alussa toimi useita pieniä teurastamoja. Se tarkoitti käytännössä, että jokainen lihakauppias oli myös teurastaja. Teurastusolojen puutteellisuus, lihan pilaantuminen ja teurastusjätteiden leviäminen ympäristöön herätti ajatuksia kaupungeissamme ajatuksen keskittää teurastus asianmukaisiin laitoksiin. Lahdessa esitettiin jo vuonna 1909 kunnallisen teurastuslaitoksen perustamista ja yksityisen teurastuksen kieltämistä kaupunkialueella.

Kaupungin teurastamon perustamispäätös tehtiin Lahdessa vuonna 1913. Laitos aloitti toimintansa huhtikuun alussa 1914. Laitoksessa saattoivat yksityishenkilötkin teurastaa eläimiään. Teurastamon lihantarkastaja tarkasti, että liha kelpasi ravinnoksi.

web_25_neg67323.jpg

Teurastamoa laajennettiin vuonna 1924, jonka jälkeen se sai vientiteurastamon oikeudet. Vuonna 1932 lihantarkastuslakia muutettiin ja sen seurauksena Lahden teurastamo menetti vientioikeutensa vuonna 1934.

Lahden teurastamo tuotti lihaa yleensä paikallista kulutusta enemmän. Ylijäämä vietiin yleensä Helsinkiin ja Viipuriin.