Lahden puunjalostusteollisuus sotien jälkeen

Lahden Saha

Lahden Saha joutui 1930-luvun laman aikana Kansallis-Osake-Pankin haltuun, joka muutti yrityksen nimen Lahti Osakeyhtiöksi. Siihen liitettiin vielä korpilahtelainen Iloniemen Saha Oy ja osake-enemmistö Loviisa-Vesijärven Rautatie Oy.stä.

Vuonna 1940 Lahti Osakeyhtiön sahan yhteyteen perustettiin puutalotehdas ja viisi vuotta myöhemmin rakennuspuusepäntehdas. Sahalla oli 1930-luvun puolivälissä uusittu höyläämö ja laatikkotehdas. Rakennuspuusepäntehtaan tuotteisiin kuului ovet, ikkunat, betonoimislevyt yms., mutta myös keilaradat, joita toimitettiin kymmenisen kappaletta. Vuonna 1948 tuotantolaitoksiin lisättiin vielä kuivaamo, joka oli tarkoitettu palvelemaan erityisesti vientiä. Senpä takia sitä kutsuttiinkin vientikuivaamoksi.

Vuonna 1948 Lahden sahalle rakennettiin vielä puujauhotehdas, jossa hyödynnettiin muiden tuotantolaitosten jätteet, sahan purut ja kutterin lastut. Puujauhotehdas toimi helmikuussa 1983 tapahtuneeseen tulipaloon asti.

Vuonna 1952 Lahti Osakeyhtiö liitettiin samana vuonna muodostettuun Rauma-Repola konserniin. Siitä tuli uuden suuryhtiön Lahden tehtaat -niminen tulosyksikkö.

1950-luvun lopulla Lahden saha uusi voimalaitostaan, jonka jälkeen se saattoi jopa myydä sähköä ensinnäkin samalla tontilla sijainneelle Lahden Lasitehtaalle, mutta myös Lahden kaupungin välityksellä valtakunnan verkkoon. Sahalta rakennettiin myös Lahden ensimmäinen kaukolämpöverkko linjalle Vesijärvenkatu-Kirkkokatu-Kartano-Lahdenkatu. Verkko myytiin myöhemmin Lahden kaupungille.

Lahden sahan menestys perustui pitkälti vientiin. Sahatavaran kohdalla se on aina ollut hyvin suhdanneherkkää. Lahden sahankin kohdalla parhaimmat vuodet olivat ne, jolloin vientimäärät olivat yleensäkin korkeat ja se saattoi hyödyntää koko kapasiteettiaan.

1960- ja 1970-lukujen vaihteessa Lahden saha myi osan lautatarha-alueestaan ja se kaavoitettiin asuntoalueeksi. Kaupassa saatuja varoja käytettiin tuotantolaitosten uudistamiseen. Niinpä 1980-luvulle siirryttäessä Lahden saha oli teknisesti ajanmukaistettu. Se näkyi myös tuloksissa: Lahden sahasta tuli Rauma-Repola konsernin tuotannon tasoltaan ja kannattavuudeltaan paras sahalaitos.

web_63_ne2619.jpg

Hyvän kehityksen katkaisi helmikuun 14. päivänä 1983 tapahtunut tulipalo, jonka jälkeen sahaa ei enää rakennettu uudelleen. Sahausta kuitenkin jatkettiin vielä kolme vuotta tulipalosta säilyneissä tiloissa. Sahauksen päättymisen jälkeen puutyöosasto jatkoi vielä jonkin aikaa toimintaansa.

Lahden sahaan liittyvien tuotantolaitosten lopullinen lakkauttaminen 1980-luvun lopulla liittyi Rauma-Repolan mekaanisen metsäteollisuuden rakennemuutokseen. Perinteikäs teollisuusalue muuttui asuntoalueeksi, jonka keskelle kohosi vuonna 2000 puinen kongressi- ja konserttikeskus, Sibeliustalo. Sen rakentamisessa hyödynnettiin myös entisiä teollisuusrakennuksia niin, että jotakin alueen alkuperäisestä luonteesta on vielä aistittavissa. Ranta-alue yhdistettiin 1990-luvulla kunnostettuun satama-alueeseen, josta on muodostunut lahtelaisten uusi "olohuone".

Fennia Faneri

Fennia Faneri oli päässyt jo hyvään vauhtiin 1930-luvulla selviydyttyään vaikeista lamavuosista. Sotavuosina ja heti niiden jälkeen vanerin kysyntä oli hyvää ja yritys teki sen mukaista tulosta. Fennia Fanerin omistanut Lindroosin suku perusti toisen tuotantolaitoksen Vammalaan 1950-luvun alussa. Sen käynnistyminen ajoittui mukavasti ns. Korean suhdanteen huippuaikaan.

web_34_kh680.jpg

1960-luvun alussa vaneritehtaan tuotevalikoimaan liitettiin rima- ja sälelevyt. Vuonna 1960 yhtiö hankki omistukseensa Pallaksen rullatehtaan, joka kuitenkin eli tuotteineen jo viimeisiä aikojaan. Lindroosit myivätkin koko yhtiönsä osakekannan vuorineuvos August Asko-Avoniukselle vuonna 1963.

Asko tarvitsi vaneria omaan huonekalutuotantoonsa, mutta Fennia Fanerin kapasiteetilla sitä riitti myös myyntiinkin. Vuonna 1970 luovuttiin vanhasta Fennia Faneri Oy nimestä, kun yritys liitettiin suoraan Asko Yhtymä Oy:öön. Vaneritehdas pysyi Asko-konsernissa vuoteen 1980, jolloin se myytiin Oy Wilh. Schauman Oy:lle. Myöhemmin Schaumaniin liittyvien yritysjärjestelyjen seurauksena vaneritehdas siirtyi UPM Kymmene konserniin.

Fennia Faneri oli näkyvä yritys Lahden talouselämässä. Parhaimpina vuosinaan 1960-luvun puolivälissä se työllisti 760 henkeä.

Vaneritehdas sijaitsee Lahden Polttimon viereisellä tontilla. Naapurukset ajautuivat jo 1930-luvulla riitaan ranta-alueidensa käytöstä. Fennia Faneri tarvitsi vesialuetta raaka-ainevarastokseen ja Polttimo laski samalle alueelle jätevetensä. Niiden seurauksena vesialue mataloitui ja saastui niin, että vedessä säilytettävät koivutukit vahingoittuivat. Näkyvä riita päätyi lopulta hienoisesti Fennia Fanerin eduksi: Polttimo määrättiin rakentamaan puhdistamo jätevesilleen vuoden 1946 loppuun mennessä. Vesijärvi oli jo silloin kokonaisuutenakin niin pahoin saastunut, ettei toimenpiteen merkitys jäi toivottua vähäisemmäksi.

Rullateollisuuden viimeiset vaiheet

web_82_1241.jpgLahti oli kahdella rullatehtaallaan teollisuudenalan johtavia paikkakuntia maassamme. Rullateollisuus oli nimenomaisesti vientiteollisuutta ja se kärsi sodan aikaisista vientirajoituksista, kun vanhat päävientikohteet Englanti ja Venäjä eivät enää vastaanottaneet rullia. Rullatehtaat koettivat korvata menetystä valmistamalla pilkkeitä puukaasutinautoihin. Niitä tehtiin 1950-luvun alkuun asti.

Sodan jälkeen rullatehtaat pelasti sotakorvaustuotanto, johon alkuvaiheessa sisältyivät myös lankarullat. Tämän vaiheen päätyttyä 1940-luvun lopussa rullateollisuus oli jälleen vaikeuksissa etenkin, kun suomalaiseen ulkomaankauppapolitiikkaan liittyvä säännöstely ei ollut alalle suotuisaa. Puuhun tukeutunut rullateollisuus alkoi myös saada vakavia kilpailijoita pahvi- ja muovirullien valmistajista. Sorvatut puurullat alkoivat hiljalleen käydä harvinaisimmiksi.

Tornator

Tornator oli Lahden kahdesta rullatehtaasta vanhempi. Se joutui 1930-luvun alussa Enso-Gutzeit Oy:n haltuun. Sodan jälkeen konserni päätti lopettaa rullien valmistuksen Tainionkosken tehtaalla ja keskittää kaiken tuotannon Lahteen.

Sotakorvaustoimitusten päätyttyä Enso-Gutzeitin Lahden tehtaalla uskottiin vielä alan mahdollisuuksiin ja päätettiin uudistaa koko lankarulla- ja puolatehdas. Markkinat olivat kuitenkin epävakaiset ja yhtiön johto päätti vuoden 1951 lopulla pysäyttää Lahden tehtaan lankarullatuotannon toistaiseksi. Mutta kun kysyntää ei ilmennyt niin tuotantoa ei enää käynnistetty koskaan. Puolien ja muiden sorvituotteiden valmistusta jatkettiin vuoteen 1960.

Enso-Gutzeit rakennutti heti sodan jälkeen Tornatorin alueelle uuden puusepäntehtaan, joka valmistuessaan oli ajanmukaisin maassamme. Tehtaassa valmistettiin aluksi ovia ja ikkunoita. Paikallisen tuotekehittelyn menestyksellisimpiä saavutuksia oli kevytrakenteinen ja edullinen Inso-ovi.

Huonekaluissa Enso-Gutzeitin Lahden tehdas keskittyi keittiökalusteisiin. Se suunnitteli yhdessä Työtehoseuran kanssa maamme ensimmäisen vakiomallisen keittiökalustesarjan.

Puusepäntehtaan toiminta vilkastui 1960-luvun alkuvuosina, mutta kannattavuus heikkeni voimakkaasti vuosikymmenen puolivälissä. Koko tehtaan lakkauttamista pohdittiin, mutta kun ovien markkinoinnissa päästiin muiden suurten valmistajien kanssa yhteistyöhön, niin toimintaa jatkettiin. Ongelmat olivat erityisesti ovien ja karmien kohdalla, keittiökalusteiden valmistus oli kannattavaa 1970-luvulle asti.

1960-luvulla tehdyt ratkaisut eivät toimineet enää seuraavalla vuosikymmenellä. Keittiökalusteidenkin valmistus kääntyi tappiolliseksi. 1970-luvun alussa tappiot olivat siedettäviä, mutta sitten kannattavuus romahti. Vuoden 1978 lopulla päätettiin lopettaa puusepäntehtaan toiminta seuraavan vuoden loppuun mennessä. Niinpä lopulta maaliskuussa 1980 päättyi Enso-Gutzeitin Lahden tehtaalla yli 90 vuotta jatkunut puuteollisuustuotteiden valmistus. Konserni oli jo sitä ennen käynnistänyt Tornatorin alueella pakkaustuotannon, joka on nykyisin yrityksen päätoimiala Lahdessa.

Oy Pallas Ab

Oy Pallas oli koko toimintansa ajan Tornatoria pienempi rullatehdas. Pallas valmisti lankarullien lisäksi paperiteollisuuden käyttämiä keskustappeja ja -hylsyjä. 1950-luvulla Pallaksen talous oli hieman terveemmällä pohjalla kuin Tornatorin, mutta suoranaista voittoa ei sillekään paljoa kertynyt. Tehtaan koneet ja työmenetelmät olivat tosin Tornatoria vanhanaikaisempia.

Vuonna 1960 Pallas siirtyi Fennia Fanerin omistukseen. Kaksi vuotta myöhemmin Oy Pallas Ab nimestä luovuttiin. Rullien sorvaaminen lopetettiin kesällä 1968. Se oli lopettaessaan kolmanneksi viimeinen rullatehdas Suomessa. Viimeisin oli Oy Kaukas Ab, joka lopetti rullien sorvauksen vuonna 1972.

Oy Pallas Ab jäi paikannimenä elämään. Tehtaan alueelle rakennettiin 1970- ja 1980-luvuilla muutaman kerrostalon asuntoalue.