Lahtelainen metalliteollisuus ennen toista maailmansotaa

Kauppalakauden lopulla Lahteen syntyi muutamia metalliverstaita ja konepajoja. Kaupungin perustamista seuranneet vuodet olivat metallialalle kovia ja lahtelaisista yrityksistä elinkelpoisena säilyi vain Johan Henrik Törnroosin konepaja.

Törnroosin valimo ja konepaja aloitti jo vuonna 1880. Perustaja itse kuoli vuonna 1907 ja yritys siirtyi ensin leski Karolina Törnroosin johtoon. Sittemmin vastuu siirtyi heidän pojalleen Vilho Törnroosille. Hänen johdollaan yrityksestä tehtiin vuonna 1927 osakeyhtiö, jonka nimeksi tuli Lahden Pelti- ja Metallitehdas Oy.

Vilho Törnroosin yritys valmisti erilaisia pelti- ja metallitehdastuotteita. Sillä oli myös korjauskonepaja. Lahden Pelti- ja Metallitehdas Oy oli vakaasti hoidettu ja kohtalaisesti kannattava yritys, joka ei kuitenkaan kohonnut merkittäväksi teollisuuslaitokseksi. Johan Henrik Törnroosin kuollessa yrityksessä oli noin 50 työntekijää, myöhemmin lukumäärä oli noin parikymmentä. Yrityksessä säilyi käsityöläinen metalliverstaan luonne aina 1950-luvulle asti.

Lahden Rautateollisuus Oy

Vuonna 1906 P. Kuivalainen, S. Huotari ja K. A. Kylänen perustivat Vesijärvenkadun varrelle entiseen splinttitehtaaseen konepajan. Siellä korjattiin koneita ja valmistettiin rautasänkyjä. Yrityksen rahoittajana oli helsinkiläinen Ab K. H. Renlund Oy.

Konepaja muutettiin vuonna 1908 Lahden Rauta- ja Metalliteollisuus Oy:ksi. Vuonna 1911 nimi lyhennettiin Lahden Rautateollisuus Oy:ksi. Uusi yhtiö laajensi heti tuotantolaitoksia ja veti Loviisan-Vesijärven rautatieltä pistoradan tehdasalueelle. Tehtaaseen kuuluivat konepaja, valimo ja takomo. Tuotannon perusteella toiminta jaettiin kahteen osastoon.

web_42_rneg124046.jpg

Lahden Rautateollisuus aloitti hyvin kunnianhimoisesti. Alkuvaiheen tuotteisiin kuuluivat jopa höyrylaivat. Yhtiö rakensi neljä matkustajalaivaa (Kaila, Aallotar, Päijänne ja Vehoniemi). Suurisuuntaiset hankkeet ajoivat nuoren yrityksen vaikeuksiin, joista selvittiin rahoittajan tiukassa otteessa ja johtajia vaihtamalla.

Lahden Rautateollisuuden ensimmäisellä osastolla tehtiin erityisesti mekaanisen puunjalostusteollisuuden koneita ja laitteita: sahalaitteita, vannesahoja, tasohöyliä, jyrsimiä sekä myllyihin liittyviä laitteita. Ne saivat hyvän menekin kotimaassa. Vientikohteista tärkein oli aluksi Venäjä, mutta koneita vietiin aina Pohjois-Amerikkaan asti.

Toisen osaston päätuotteet olivat aluksi rautasängyt. Niiden valmistuksesta luovuttiin vuonna 1912 ja sen jälkeen osasto keskittyi lähinnä vaakoihin ja punnuksiin. Vaakojen valmistajana Lahden Rautateollisuus oli uranuurtaja Suomessa. Tuotanto aloitettiin talous- ja pöytävaaoilla. 1930-luvulla ryhdyttiin valmistamaan myös raskaampia varasto- ja rautatievaakoja.

Vuonna 1911 yhtiön teknilliseksi johtajaksi valittiin dipl. ins. Henrik Schwartzberg. Hänen johdollaan Lahden Rautateollisuuden toiminta kasvoi suurteollisuudeksi jo ennen ensimmäistä maailmansotaa. Henrik Schwartzberg nimitettiin yhtiön pääjohtajaksi 1920-luvun lopulla. Aikaa myöten hän sai omaan ja sukunsa hallintaan yhtiön osake-enemmistön. Hänestä tuli myös Lahden elinkeino- ja kunnalliselämän keskeisiä vaikuttajia.

Lahden Rautateollisuudella oli vuonna 1913 120 työntekijää. Ensimmäisen maailmansodan vuosina määrä nousi jo kahteen sataan. Silloin yhtiö sai paljon sotatarviketilauksia. Venäjälle vietiin muun muassa ammussorveja ja kenttäkeittiöitä. Maailmansodan päättymisen jälkeen Lahden Rautateollisuus menetti Venäjän markkinansa, mutta sai tuotantonsa nopeasti elpymään. Vuonna 1920 yhtiössä oli jälleen 200 työntekijää, vuonna 1938 määrä läheni jo kolmea sataa.

Lahden Rautateollisuus kärsi melkoisesti 1920- ja 1930-luvun lamakausista, mutta pystyi 1930-luvun lopulla nousemaan kannattavaksi yritykseksi. Sen toimintaa voitiin luonnehtia jo suurteollisuudeksi. Se edusti myös korkeata teknologiaa ja osaamista.

Vuonna 1938 Henrik Schwartzberg jäi eläkkeelle ja yhtiön johtoon siirtyivät hänen poikansa Pauli ja Aarne Mustakallio. Edellinen oli toiminut teknillisenä johtajana vuodesta 1937. Aarne Mustakallio sai isännöitsijän ja toimitusjohtajan tehtävät vuonna 1938.

Muita metallialan yrityksiä

Lahdessa toimi 1920- ja 1930-luvuilla koko joukko pieniä metallialan yrityksiä, joista vain muutamat kehittyivät varsinaisiksi teollisuuslaitoksiksi. Vuonna 1917 Oskar Pelkonen perusti Lahden Mekanon, joka valmisti metallityökaluja ja korjasi koneita. Yritys vaihtoi muutaman kerran omistajia. Työntekijöitä sillä oli kahdesta kuuteen.

Vuonna 1918 peltiseppä Antti Vaahto osti pienen läkki-, pelti- ja vaskisepänliikkeen Asemantaustasta. Hänen tuotevalikoimaansa kuuluivat muun muassa kupariset kattilat, erilaiset uunit ja uuninluukut, ammeet, ämpärit ja pesupöydät. Toiminnan laajentuessa hän rakensi verstaan kotitalonsa yhteyteen Humpulanvillaan, jonne hän kisälleineen siirtyi vuonna 1922. Kymmenen vuotta myöhemmin Antti Vaahto siirsi tuotantonsa Vesijärvenkadun varrelle. Hän hankki sieltä 300 m2 teollisuuskiinteistön, jota hän sittemmin asteittain laajensi. Vaahdolla oli vuonna 1928 kymmenen työntekijää ja neljä vuotta myöhemmin 15.

web_49_ne113404.jpg

Antti Vaahto kuoli vuonna 1939. Yritys jatkoi toimintaansa toiminimellä Antti Vaahdon Perikunta. Toimitusjohtajana oli Sulo Okkeri siihen asti, kun Antti Vaahdon pojat saattoivat ottaa vastuun tehtaasta.

Aivan 1930-luvun lopulla rakennettiin Askon huonekalutehtaiden yhteyteen putkisänkyjä valmistanut osasto. Se erotettiin nopeasti omaksi yhtiökseen, jolle annettiin nimeksi Upo Oy. Upo aloitti itsenäisenä tehtaana toukokuussa 1938. Tehdasta ryhdyttiin laajentamaan seuraavana vuonna. Talvisodan syttyminen viivästytti laajennusosan käyttöönottoa. Sotien jälkeen Uposta kasvoi nopeasti monipuolinen metallitehdas ja suuryritys, jonka tuotteet painottuivat kauppavaluihin ja kodinkoneisiin.

Vuonna 1938 Lahdessa aloitti toinenkin putkisänkyjä valmistanut yritys. Insinööri Vilho Rekola, johtaja Kalevi Rekola ja Arvi Konkka perustivat Putkiteos Oy:n. Alkuun päästyään yhtiö laajensi tuotantoaan putkisängyistä erilaisiin metalli- ja puutuotteisiin: huonekaluihin, lastenvaunuihin, valaisimiin, leikkikaluihin jne. Vuonna 1940 yhtiö muutti nimensä Joutjärvi Oy:ksi, joka vielä 1970-luvulla lyhennettiin Jovi Oy:ksi.

web_44_e_1459.jpg