Lahti, huonekaluteollisuuden keskus

Puusepänteollisuudesta lähtenyt lahtelainen huonekalujen valmistus sai jo sotien välisenä aikana maassamme johtavan aseman. Viime sotien jälkeen sitä ei enää horjuttanut mikään. Huonekaluteollisuudesta tuli 1960-luvulla kaupungin tärkein työllistäjä. "Puuseppien kaupunki" muuttui "kalustajien kaupungiksi".

Lahtelaisen huonekaluteollisuuden menestys perustui varhaiseen vientikauppaan, joka onnistuessaan tarjosi mahdollisuuksia suuriin tuotantosarjoihin ja niiden myötä edullisiin tuotantokustannuksiin. Menestykseen vaikutti myös taitava yritysjohto. Se näkyi erityisesti alan lahtelaisissa lippulaivoissa Askossa ja Iskussa, joista edellinen kehittyi Asko-Avoniuksen ja jälkimmäinen Vikströmin suvun johdolla kansainväliseksi suuryritykseksi. Muut huonekaluteollisuuden paikalliset yritykset jäivät eri syistä huomattavasti pienemmiksi.

Asko

Jo ennen talvisotaa oli Asko Tehtaat Oy noussut Lahden suurimmaksi huonekalujen valmistajaksi. Se muodosti Tyylikalusto Oy:n ja UPO Oy:n kanssa konsernin, joka oli kaupungin suurin työnantaja.

Sotavuodet vaikuttivat voimakkaasti Askon tuotantoon ja kehitykseen. Itse sotatoimet tuhosivat jonkin verran tehdasrakennuksia ja varastoja. Lisäksi säännöstelykaudella oli vaikeaa saada raaka-aineita. Heti sodan jälkeen tilanne oli kuitenkin huonekaluteollisuudelle otollinen: käytännössä koko Eurooppa rakensi uusia koteja, jotka tarvitsivat uusia kalusteita. Yrityksillä oli kuitenkin suuria vaikeuksia tuotannon ja viennin käynnistämisessä.

Asko onnistui viennin aloittamisessa melko hyvin. Jo 1940-luvun lopulla se vei kalusteita Keski-Eurooppaan, Iso-Britanniaan ja Norjaan. Aukusti Asko-Avoniuksen panos konsernin kehittämisessä oli keskeinen. Hänen johdossaan Asko oli Lahden ensimmäinen voimakkaasti kansainvälistymään pyrkivä yritys.

Vuonna 1965 Asko rakensi uuden tuotantolaitoksen, joka lähes 70.000 m2 pinta-alallaan oli tuolloin Pohjoismaiden suurin huonekalutehdas. Samaan aikaan Asko perusti myyntiyhtiöt Saksaan, Ruotsiin ja Ranskaan. Myös kotimaan jakeluverkkoa kehitettiin huonekaluliikkeillä, jotka olivat joko tytäryhtiöitä tai konsernin osaomistuksessa.

Asko Oy oli suurimmillaan 1970-luvun puolivälissä, jolloin siihen kuului Lahden huonekalutehtaan ja UPOn tuotantolaitosten lisäksi 39 omaa huonekaluliikettä, 43 Asko-kauppiasta, viisi Asko-Centeriä, sahat Sysmässä ja Parikkalassa, tavaratalot Lahdessa ja Jyväskylässä sekä tytäryhtiöt kahdeksassa eri maassa. Vuonna 1977 Asko oli liikevaihdoltaan maamme 18. suurin yritys.

web_51_kh677.jpg

Huippuvuosien jälkeen alkoi kuitenkin nopea taantuminen. Korjausinvestointeja oli pahasti laiminlyöty ja yhtiön tuloskunta alkoi heikentyä. Kova hintakilpailu pakotti myymään tappiolla. Vuonna 1982 yhtiö sijoittui liikevaihdoltaan maamme yritysten joukossa vasta 93. sijalle.

Seurasi voimakas saneeraus kausi: yhtiöstä myytiin pois kokonaisia toimialoja ja tuotantolaitoksia. Yrityksen päärahoittaja Suomen Yhdyspankki puuttui myös voimakkaalla otteella hallintoon. 1980-luvun loppua kohden Askon tuloskunto kohentui, mutta samalla SYP käytti sitä muiden kriisiyhtiöiden selvittäjänä.

1990-luvun alussa Asko konsernin taloudellinen asema vaikutti vahvalta, mutta suuren laman iskiessä yritys joutui kuitenkin vaikeuksiin. Nyt ongelmat johtuivat pitkälti ulkoisista tekijöistä, joita ei pystytty uudella saneerausaallollakaan täysin korjaamaan. Yritys joutui yleisen pankkikriisin pyörteissä eri rahoittajatahojen voimakkaaseen ohjaukseen.

Huhtikuussa 1999 Sponsor Capital Oy:n hallinnoima rahoitusyhtiö osti Asko huonekaluliiketoiminnat. Rahoitusyhtiö liitti sen jo aiemmin hankkimansa Sotkan kanssa konserniksi. Indoor Group Oy:ksi nimetyssä yrityskokonaisuudessa Asko profiloituu huonekalupainotteiseksi sisustajaksi ja Sotka keskittyy huonekaluostajiin.

Uudessa konsernissa Asko on nimenä edelleen vahvasti esillä, sillä se on edelleen suomalaisen kodinsisustamisen tunnetuin tuotemerkki. Sen sijaan lahtelainen huonekalujätti Asko jäi pysyvästi menneisyyteen. Sen tyhjiksi jättämiin suuriin tuotantolaitoksiin etsitään uutta toimintaan ja uusia yrittäjiä.

Isku

Lahden ja maamme toinen merkittävä kalustekonserni Isku kehittyi Eino Vikströmin synnyttämästä Lahden Puukalusto Oy:stä. Sen alku oli melko vaatimaton ja kehitys kansainväliseksi suuryritykseksi käynnistyi vasta sotavuosien jälkeen.

Välirauhan aikana yritys rakensi tuotantolaitoksen silloisen Savonkadun varrelta ostamalleen teollisuustontille. Yrityksen varsinainen kasvu käynnistyi, kun säännöstely ja pula-aika 1950-luvun puolella alkoi helpottaa. Vuonna 1953 se perusti tuotteidensa markkinointia ja jakelua varten tukku- ja vähittäiskauppaa harjoittavan Iskukaluste Oy:n.

web_56_di30455_19.jpg1950-luvun puolivälissä alkanut Lahden Puukalusto Oy:n voimakas kehitys ja kasvu perustui erityisesti keskittymisestä julkisten tilojen, koulujen ja konttoreiden kalusteiden valmistamiseen ja markkinointiin. Yritys menestyi hyvin ns. projektimyynnissä, jossa kauppaa käytiin suoraan asiakkaiden kanssa ilman välittäviä huonekaluliikkeitä.

Kasvun myötä Lahden Puukalusto Oy joutui investoimaan tuotantolaitoksiinsa: vuonna 1954 valmistui Savonkadulle uusi tehdas ja kolme vuotta myöhemmin ryhdyttiin rakentamaan teollisuuslaitoskokonaisuutta Mukkulaan. Se sisälsi kaikkiaan kymmenen rakennusvaihetta.

Vuonna 1961 Lahden Puukalusto Oy muutti nimensä Oy Iskun Tehtaiksi. Samalla vuosikymmenellä yhtiöstä muotoutui konserni. Mukkulaan rakennettiin varsinaisen kalustetehtaan lisäksi saha vuonna 1965 ja vuonna 1971 lastulevy- ja vaneritehtaat. Lastulevytehdas hyödynsi kalustetuotannossa syntyneen puujätteen. Näin kaikki hankittu puutavara pystyttiin käyttämään tuotannossa. Sisustus- ja rakennusalan materiaalit ovat edelleen yrityksen tuotevalikoimassa ja niiden valmistuksessa pyritään puun ekologiseen hyötykäyttöön.

Viennin Isku aloitti Neuvostoliiton kaupalla 1950-luvun puolivälissä, jonka jälkeen vientikohteiksi tulivat muutkin Euroopan maat. Yhdysvallat ja Lähi-Itä. Vuonna 1962 perustettiin Ruotsiin pohjoismaita vientiä edistämään myyntiyhtiö Isku Inredningar Ab.

Isku on aina ollut perheyhtiö. Ensimmäinen suuri vahdinvaihto yrityksessä tapahtui vuonna 1966, kun tehtaan perustaja, vuorineuvos Eino Vikström kuoli. Hänen työtään jatkoi Timo Vikström, joka jo vuodesta 1953 toimi yhtiön apulaisjohtajana. Timo Vikströmin johdossa yhtiö pysyi tiukasti perheen omistuksessa.

Yrityksen omistus- ja hallintomalli ei haitannut mitenkään sen kehitystä alan kansainväliseksi suuryritykseksi. Aina 1990-luvun alun lamavuosiin asti yritys teki selkeän voitollisia tilinpäätöksiä ja sen vakavaraisuutta pidettiin esimerkillisenä. Konsernin koko ymmärrettiin pitää optimaalisena eikä siihen liitetty turhia rönsyjä.

Vuonna 1978 Iskukaluste Oy ja Oy Iskun Tehtaat yhdistettiin yhdeksi yhtiöksi, jolle annettiin lyhyesti nimi Isku Oy. Konsernin emoyhtiöksi ja mekaanista puuteollisuutta harjoittavaksi yhtiöksi tuli Isku-Yhtymä Oy. Yritysostojen kautta konserniin liitettiin vuonna 1985 Lahden Puutyö Oy ja vuonna 1990 Koulukalusto Oy Salosta.

web_57_ne85577.jpg

1990-luvun lamavuodet koettelivat voimakkaasti myös Isku-konsernia. Se selvisi kurimuksesta saneerausohjelmalla, jossa muun muassa henkilöstön määrä väheni huippuvuosien 2300:ta 1700:aan. Lamasta selviytymistä edesauttoi kansainvälistyminen. Myyntikonttoreiden lisäksi Isku alkoi hankkia tuotantolaitoksia ulkomailta. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Isku on laajentanut toimintaansa voimakkaasti Baltiassa ja Venäjällä.

Nykyisin Iskulla on toimintaa seitsemässä maassa. Kolmasosa liikevaihdosta syntyy ulkomaantoiminnoista ja toimituksia on ympäri maailman. Vuonna 2003 konsernin liikevaihto oli 200 miljoonaa euroa, joka tehtiin noin 1850:llä työntekijällä.

Vuorineuvos Timo Vikströmin siirryttyä hallituksen puheenjohtajaksi yrityksen toimitusjohtajana on toiminut Hannu Roine. Hänen varamiehensä ja seuraajansa Timo Vikströmin pojan Seppo Vikströmin myötä yhtiöön johtoon siirtyi kolmas sukupolvi.

Muu huonekaluteollisuus

Askon ja Iskun varjossa Lahdessa toimi 1950-luvun alussa yli 20 pientä ja keskisuurta huonekaluteollisuuden yrittäjää. Niistä useimmat oli käynnistetty 1920- ja 1930-luvuilla ja niiden tuotanto perustui vielä sotavuosien jälkeenkin perinteiseen puusepäntyöhön. 1950-luvulla huonekaluteollisuus alkoi kuitenkin voimakkaasti muuttua: uusia raaka-aineita, erityisesti metalleja ja muoveja otettiin käyttöön, jakelussa, markkinoinnissa ja viennissä menestyminen edellytti mahdollisuutta suuriin tuotantoeriin. Nämä seikat tekivät alan kehityksessä pysymisen monelle pienelle yrittäjälle hyvin vaikeaksi. Niinpä heidän määränsä väheni voimakkaasti 1960-luvun kuluessa.

Lahtelaisen huonekaluteollisuuden pioneeriajan perusyhtiön, Mikko Nupposen tehtaan nimi muutettiin vuonna 1942 Mikko ja Pojat Oy:ksi. Yhtiö toimi verraten kannattavasti 1960-luvulle asti, jolloin tehtaan kehittämisen laiminlyönneistä johtuen alkoi taantuminen ja taloudelliset vaikeudet. Vuonna 1973 yhtiö muutti nimensä Pekka Nupponen Oy:ksi ja neljä vuotta myöhemmin se myytiin Oveka Oy:lle.

Huonekalutehdas Häklin kohtaloksi muodostui vararikko vuonna 1964. Yritys oli vielä kymmenen vuotta aikaisemmin hyvässä vedossa. Sen työntekijöiden määrä ja tuotannon arvo oli lähes kaksinkertainen Nupposeen verrattuna. Taantuma alkoi kuitenkin 1950-luvun lopulla eikä sitä korjannut yritys perustaa Askon ja Iskun tapaan omia huonekalumyymälöitä eri puolille maata.

web_nupponen1.jpg

Lahden Rautateollisuus perusti oman huonekalutehtaan Sopenkorven teollisuusalueelle vuonna 1945. Sijoituspaikan mukaan yhtiölle annettiin nimi Sopenkorpi Oy. Vuonna 1954 sille perustettiin markkinointiyhtiö Sopekaluste Oy. Nämä erilliset yhtiöt fuusioitiin emoyhtiöön vuonna 1960, jonka jälkeen ne toimivat sen sisällä omina osastoinaan. Vuonna 1990 huonekaluteollisuus yhtiöitettiin jälleen nimellä Sope Interior Oy. Ilmeisesti vain helpottamaan sen melko pikaista myyntiä.

Kaupparyhmittymät SOK ja OTK perustivat myöskin omat huonekalutehtaansa Lahteen. Ensin mainitun tehdas oli vuonna 1943 perustettu Vakiopuu Oy ja jälkimmäisen Sotka Oy:n Lahden tehdas. Sotka siirtyi Lahteen vuonna 1958 ostamalla konkurssiin ajautuneen Salpausselän Huonekalutehdas Oy:n tuotantolaitokset ja liiketoiminnan.

Vuonna 1969 lahtelaisten huonekalutehtaiden määrä oli laskenut puoleen 1950-luvun alun tilanteesta. Samalla se menetti asemansa kaupungin suurimpana työllistäjänä. Suurimmaksi toimialaksi tuli metalliteollisuus pitkälti UPO:n tehtaiden ansiosta.