Lahti, puuseppien kaupunki

Yksi Lahdelle leimaa antanut teollisuudenala on puusepänteollisuus. Rulla- ja vaneriteollisuuden tapaan senkin perustana olivat Päijänteen alueen koivuvarat ja kaupungin liikenteellinen asema. Varsinaisesti lahtelaisesta puusepänteollisuudesta voidaan puhua vasta 1910-luvulta lähtien. Teollisuudenala kehittyi ja kasvoi täällä erityisesti 1920-luvulla ja seuraavalla vuosikymmenellä saatettiin jo oikeutetusti kehua Lahtea puuseppien kaupunkina. Silloin Lahti oli maamme puusepänteollisuuden kiistaton keskus. Kaupungissa toimi toistakymmentä alan yritystä, jotka työllistivät yhteensä noin 500 henkeä.

Pyörä- ja Puuteollisuus Oy

Pyörä- ja Puuteollisuus Oy:n taustalla oli joukko Lahteen asettuneita vihtiläisiä puuseppiä, jotka täällä käynnistivät teollista huonekalujen valmistusta. Yritykseen liitettiin vuonna 1918 tulipalossa tuhoutunut Pyhäniemen pyörätehdas Hollolasta. Tämän jälkeen yhtiön nimeksi tuli Pyörä- ja Puuteollisuus Oy.

Yhtiön valmisti pääasiassa puisia rattaanpyöriä. Muita tuotteita olivat teollisuuden käyttämät hihnapyörät ja erilaiset rakennuspuusepäntuotteet. Pyörä- ja Puuteollisuus työllisti 1920-luvun alussa 50-60 miestä ja kymmenkunta naista. Vuonna 1925 tehtaan yhteyteen rakennettiin pieni saha. Hyvin kannattavan yhtiön kehitys oli ripeää aina vuoteen 1934, jolloin sen tehdasrakennus, joukko ulkorakennuksia sekä neljä työntekijöiden asuinrakennusta tuhoutui tulipalossa.

Pyörä- ja Puuteollisuus joutui 1930-luvun jälkipuoliskolla suuntaamaan tuotantoaan uudelleen, kun rattaan- ja hihnapyörien kysyntä voimakkaasti väheni. Yhtiö keskittyi enemmän rakennuspuusepän tuotteisiin, kuten oviin ja ikkunoihin. Tehtaassa valmistettiin myös runsaat 4000 jääpallomailaa. Vuonna 1936 rakennettiin vaatimaton sorvaamo, josta tulikin muutoin kannattavuutensa rajoilla hoippuneen yhtiön kannattavin osa. Talvisodan alla Pyörä- ja Puuteollisuus Oy:n sijoitettu pääoma ei tuottanut mitään eikä siihen sijoitettuja pääomia voitu kuolettaa.

ASKO

Syyskuun kuudentena päivänä vuonna 1918 Lahteen asettunut puuseppä August Avonius perusti Vesijärvenkatu 3:een Lahden Puusepäntehdas nimisen yrityksen. Samalla hän toi alalle uuden liikeidean. Avonius ryhtyi valmistamaan sarjatyönä laadukkaita kalusteita, jotka eivät kuitenkaan vaatineet liiaksi käsityötä.

Aukusti (August) Avonius syntyi vuonna 1887 Pälkjärvellä Pohjois-Karjalassa. Hän seurasi isänsä esimerkkiä puusepän ammattiin, johon hän sai opin Sortavalassa. Työskenneltyään muutaman vuoden eri työnantajien palveluksessa Avonius teki "opintomatkan" Ruotsiin. Siellä hän tutustui huonekalujen teolliseen sarjatuotantoon. Ruotsista palattuaan hän työskenteli Viipurissa Matti Pietisen puusepäntehtaalla. Tämä yritys kuitenkin tuhoutui vuoden 1918 tapahtumissa. Sodan päätyttyä Aukusti Avonius katsoi ajan olevan kypsä omalle yritykselle. Hän katsoi parhaimmaksi asettua Lahteen, vaikka harkitsi myös sijoittumista Käkisalmeen.

Avoniuksen pieni yritys sai onnekkaan alun, kun kuopiolainen Juho Konttinen Oy tilasi siltä 500 kirjoituspöytää. Tätä tilausta toteuttaessaan yritys sai kehitettyä sarjatuotantoaan. Lahden Puusepäntehtaan tuotevalikoima laajeni nopeasti muihin kalusteisiin ja kokonaisiin kalustoihin.

Jo 1920-luvun alussa Avonius laajensi liiketoimiaan huonekalukaupan suuntaan. Hän perusti Vesijärvenkadun varrelle oman huonekaluliikkeen ja teki jakelusopimuksia kymmenien eri huonekaluliikkeiden kanssa ympäri Suomea.

Lahden Puusepäntehtaan menestyi alkuun niin hyvin, että jo vuonna 1924 se käynnisti toisen tehtaan Vuoksenkadun varrella Loviisan ja Kouvolan ratojen rajaamalla alueella. Tämä tehdas edusti tuolloin alan uusinta ajattelua. Se oli myös koko Suomen suurin huonekalutehdas. Uusi tehdas varmisti lopullisesti Aukusti Avoniuksen aseman maamme nykyaikaisen huonekaluteollisuuden uranuurtajana.

Vuosina 1927-28 Avonius rakennutti jälleen uuden tehdas rakennuksen Lotilaan radan eteläpuolelle. Alue kuului vielä silloin Hollolan kuntaan. Kun tuotanto tässä tehtaassa tammikuussa 1928 käynnistyi lopetettiin Lahden Puusepäntehtaan ensimmäisen tuotantorakennuksen toiminta Vesijärvenkadulla. Uusinta tehdasta laajennettiin edelleen vuonna 1930, jolloin tuotantolaitosten yhteyteen sijoitettiin myös yrityksen pääkonttori.

1920-luvun lopulla alkaneesta lamakaudesta Lahden Puusepäntehdas koetti selviytyä jakeluverkostoaan kehittämällä. 1930-luvun taitteessa ja alkuvuosina se kokeili omia liikkeitään paikkakunnilla, joilla ei ennestään ollut tehtaan tuotteiden myyjää. Kokeilu ei kuitenkaan onnistunut ja oman kauppaverkoston toiminta lakkasi ennen vuoden 1934 loppua. Kokemuksestaan oppineena Avonius ryhtyi perustamaan liikkeitä, joissa hänellä oli ainoastaan osuus ja loppuosa kuului sen hoitajalle. Tämä malli osoittautui toimivaksi.

web_lahden_puuseppatehdas.jpg1930-luvun alussa Avonius totesi, ettei Lahden Puusepäntehdas -nimi antanut oikeaa kuvaa dynaamisesti etenevästä yrityksestä. Nimeksi vaihdettiin Asko-Avonius Huonekalutehtaat. Samalla August Avonius lisäsi Askon omaan sukunimeensä. Asko lisättiin tehtaan tavaramerkkiin ja yrityksen tuotteita ryhdyttiin kutsumaan Asko-huonekaluiksi.

Avonius oli edelläkävijä myös huonekalujen markkinoinnissa. Hän painatti tuotteistaan suuren valikoiman esitteitä ja luetteloita, joita levitettiin ympäri maata. Lisäksi hän teki yritystään tunnetuksi laajoilla lehtimainoskampanjoilla. Avonius antoi myös tehtaansa tuotteille kahden vuoden takuun. Tehokkaalla ja aggressiivisella toiminnallaan Avonius valtasi maamme huonekalumarkkinoita niin, että jo toisen maailmansodan vuosia hänen yrityksensä oli selvä markkinajohtaja.

Asko-Avoniuksen Lahteen luomien tehtaiden tuotantokyky oli maamme oloissa suuri. Jo vuonna 1931 yritys avasi myyntikonttorin Lontoossa. Englannista tulikin Askon huonekalujen pääasiallisin vientikohde. Sinne vietiin lähinnä tuoleja. Suomalainen puusepänteollisuus harjoitti tuolloin verraten vähän vientikauppaa ja Asko-Avonius teki tälläkin alueella uraauurtavaa työtä. Hänen tehtaidensa tuotannosta meni kolmasosa vientiin.

Vuonna 1937 Asko-Avonius laajensi tehdastaan jälleen. Uuteen siipiosaan rakennettiin putkihuonekaluja valmistava osasto, joka kuitenkin nopeasti erotettiin omaksi tuotannolliseksi ja taloudelliseksi yksiköksi, jolla annettiin nimi UPO Oy. Se muodosti yhdessä huonekalutehtaiden ja myymäläverkoston kanssa Askosta todellisen yrityskonsernin. Aukusti Asko-Avonius loi yrityksistään alansa lahtelaisen ja suomalaisen menestystarinan jo ennen toisen maailmansodan vuosia. Aloittaessaan vuonna 1918 hän palkkasi tehtaalleen kuusi puuseppää, 1930-luvun lopussa hänen tehtaillaan työskenteli 275 ihmistä. Erityisen ripeän kehityksen kautta olivat 1930-luvun lopun vuodet. Vuodesta 1933 vuoteen 1938 yrityksen liikevaihto miltei nelinkertaistui.

Mikko Nupponen

Lahtelaisen huonekaluteollisuuden keskeisiin hahmoihin lukeutui myös Mikko Nupponen. Hän oli Aukusti Asko-Avoniuksen tapaan puusepän poika, joka hakeutui isänsä ammattiin. Mikko Nupponen syntyi Rääkkylässä vuonna 1874. Hänet lähetettiin jo 13-vuotiaana puusepän oppiin Helsinkiin. Vuonna 1904 hän perusti Vihtiin ensimmäisen oman verstaansa, joka sai nimekseen Vihdin Puuseppäin Huonekaluliike.

Vuonna 1906 Nupponen liikekumppaneineen hakeutui Lahteen. Vihdin Puuseppäin Huonekaluliike sijoittui osoitteeseen Rautatienkatu 2. Kaksi vuotta Nupponen osti liikkeen kokonaan itselleen ja muutti sen kadun toiselle puolelle Rautatienkatu 1:een. Liikehuoneisto sisälsi myymälän, korjauspajan sekä kehystämön varastoineen. Varsinainen puusepäntehdas rakennettiin Asemantaustaan. Se oli kolmikerroksinen tiilirakennus, jossa vuonna 1910 työskenteli jo 90 henkeä. Tehdas ehti olla toiminnassa vain muutaman vuoden, kun se vuonna 1911 paloi perustuksiaan myöten. Tulipalossa tuhoutuivat myös varastot.

web_rautatienkatu1.jpg

Vuonna 1912 Mikko Nupponen kumppaneineen perusti uuden puusepäntehtaan, jolle annettiin nimeksi Oy Vihdin Puusepät. Kaksikerroksinen tehdasrakennus nousi palaneen tehtaan paikalle entistä hieman laajempana. Yritys kiinnitti paljon huomiota tuotteidensa markkinointiin ja sillä oli omat huonekaluliikkeet Lahden lisäksi Helsingissä ja Viipurissa. Pietarissa Vihdin Puuseppien kalusteita myytiin Suomalaisessa Huonekalukauppa Oy:ssä Nevski prospekt 26:ssa.

Oy Vihdin Puuseppien toiminta käynnistyi hyvin suotuisasti ja vuonna 1914 se oli tuotannon arvoltaan maamme neljänneksi suurin puusepäntuotteiden valmistaja. Yritys laajensi toimintaansa nopeassa tahdissa. Vuonna 1911 se osti Kausalasta sahan ja vuonna 1916 Vääksystä Oy Laiva- ja puutavaraliikkeen, jolla oli myöskin saha. Yrityksen toiminta oli laajimmillaan vuonna 1916, jolloin se alihankkijoineen työllisti 250 henkeä.

Ensimmäisen maailmansodan vuodet häiritsivät luonnollisesti myös Vihdin Puuseppien kehitystä, vaikka yritys sai mukavia sotatarviketilauksia ( 250 000 ammuslaatikkoa ja 25 000 sotilasjakkaraa). Maailmansodan päättyminen ja vuoden 1918 tapahtumat Lahdessa iski voimakkaasti yritykseen. Se menetti Venäjän markkinat ja lisäksi tehdas rakennus paloi kevään 1918 taisteluissa. Tuotantolaitokset rakennettiin uudelleen, mutta yritys ei enää päässyt sotavuosia edeltäneelle tasolleen. Vihdin Puusepät ajautui huomattaviin taloudellisiin vaikeuksiin, joiden seurauksena yrityksen osake-enemmistö joutui pankin hallintaan. Mikko Nupponen syrjäytettiin yhtiön johdosta ja hän myi omistamansa osakkeet.

Mikko Nupponen siirtyi huonekalukauppiaaksi. Hän perusti Huonekaluliike Mikko Nupposen, joka keskittyi aluksi Nupposen entisten yritysten puuseppien tuotteiden myyntiin. Vuonna 1924 hän rakensi huonekalujen viimeistelyyn keskittyneen tehtaan Hämeenkatu 15:sta. Sitä laajennettiin neljä vuotta myöhemmin, jolloin siinä oli jo neljä kerrosta.

Mikko Nupponen investoi voimakkaasti yritykseensä. Jakeluun kiinnitettiin suurta huomiota ja Nupposen huonekaluliikeketjulla oli myymälät Helsingissä, Vaasassa ja Viipurissa. Vuonna 1934 Nupposen tehdas oli jälleen tuotannon arvolla mitattuna Suomen neljänneksi suurin. Vuosikymmenen lopulla yrityksessä työskenteli hieman yli sata henkeä.

Huolimatta korkeasta ammattitaidosta ja vahvasta markkinoinnista Nupposen yritys toimi hyvin tehottomasti. Se valmisti korkealuokkaisia kalusteita, jotka vaativat paljon käsityötä. Massatuotannon etuja ei voitu hyödyntää ja työvoimakustannukset valmistettua huonekalua kohden kohosivat huomattavan korkeiksi. Yrityksen liikevaihto laski tosiasiallisesti vuodesta 1931 lähtien joka vuosi. Vuosikymmenen lopulle tultaessa sitä ei enää voitu pitää kannattavana yrityksenä. Vuonna 1942 Mikko Nupponen luopui yhtiön johdosta. Samalla koko yritys muutettiin Nupposen perheyhtiöksi. Uusi osakeyhtiö sai nimen Mikko & Pojat Oy.

Muut huonekalutehtaat

Asko-Avoniuksen ja Nupposen yritykset eivät yksinään tehneet Lahdesta puuseppien kaupunkia, maamme puusepänteollisuuden keskusta. Vuonna 1925 perustettu Huonekalutehdas Häkli kasvoi työntekijämäärältään 1930-luvun lopulla Nupposen tehtaan kokoiseksi. Kun se valmisti menekiltään parempia kalusteita halvemmista raaka-aineista se oli myös Nupposta huomattavasti kannattavampi yritys.

Bernhard Häkli oli Lahdessa ensin jonkin aikaa Nupposen palveluksessa ja Vesalassa toimineen Vesalan Puusepäntehdas Oy:n johtajana. Vuonna 1919 hän palasi Lahteen, jonne hän liike- ja puuseppäkumppaniensa kanssa perusti Lahden Puusepät Oy:n. Vuonna 1935 Häkli erosi yhtiön teknillisen johtajan toimesta ja perusti oman tehtaan. Sen hän koneisti mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti ja rationalisoi tuotannon äärimmilleen. Häkli myös suunnitteli itse osan tehtaansa tuotteista.

web_hakli_tuotekuvasto.jpg

Lähes Nupposen ja Häklin kokoluokkaan nousi myös vuonna 1928 perustettu Lahden Puutyö Oy. Se työllisti vuonna 1938 yli 70 henkeä. Tuotannon arvoltaan Lahden Puutyö oli 1930-luvun lopulla samalla tasolla kuin Nupponen ja Häkli.

Vuonna 1923 Eino Vikström ja Matti Metso perustivat Savonkadun varrelle puusepän verstaan. Vuosikymmenen lopulla Vikström osti yhtiökumppaninsa osuuden ja muodosti yrityksestä yhtiön nimeltään Lahden Puukalusto Oy. Sen perustamisvaiheet ajoittuivat epäonnisesti juuri suuriin lamavuosiin. Vuonna 1939 yhtiö osti Savonkadun varrelta teollisuustontin, jolle ei kuitenkaan ehditty rakentaa ennen kuin talvisota syttyi. Rakennustöihin päästiin vasta välirauhan vuosina. Sotavuosien jälkeen Lahden Puukalustosta kehittyi toinen kaupungin suurista huonekalutehtaista.

Edellä esiteltyjen lisäksi Lahdessa toimi 1930-luvun lopulla muun muassa seuraavat huonekalutehtaat: Lahden Kalustaja Oy (perustettu 1937), H. Hynysen huonekalutehdas (1928), Muttilainen & Backman (1928), Huonekalutehdas Oy Sarja (1937), Arvo Laine (1925), V. Rekola (1895), Veljekset Vaara Oy (1927), Puuseppätehdas Iris Oy (1922) ja V. Viljasen Huonekalutehdas (1919).