Metalliteollisuus sotien jälkeen

Sotavuosien jälkeen metalliteollisuus kasvatti nopeasti merkitystään Lahdessa. Siitä tuli kaupungin suurin työnantaja 1960-luvun lopulla. Muutaman kansainvälisen suuryrityksen lisäksi alan paikallisia yrityksiä oli melko kirjava valikoima. Niistä pienimmät ja etenkin erikoisimmat, kuten esimerkiksi kuulakärkikyniä ja niiden osia valmistaneet yhtiöt sekä Hugo Stanleyn kellotehdas katosivat alan vaatimusten ja kansainvälisen kilpailun kiristyessä. Sen sijaan menestyneimmät kohosivat kansainvälisesti tunnetuiksi toimijoiksi ja tuotemerkeiksi.

Raute

Sotavuosina ja sodan jälkeen konepajateollisuudelle koetettiin taata mahdollisimman hyvät toimintaedellytykset. Lahden Rautateollisuus Oy (Raute) valmisti sota-aikana ammuksia ja sodan jälkeen sotakorvaustuotteita tai laitteita niiden tuottamiseen. Sotakorvaustuotantoa sille riitti vuoteen 1952. Sen aikana yritys loi hyvät suhteet Neuvostoliiton, jonka kanssa tehdyt pitkät kauppasopimukset loivat edellytyksiä muuhunkin vientiin. Jo 1950-luvun alussa kolmasosa Rauten liikevaihdosta muodostui viennistä. Sen merkitys kasvoi vuosikymmenen loppua kohden ja vain poikkeusvuosina Raute liikevaihdosta on enemmän kuin puolet syntyi kotimaan kaupassa.

Rauten konserniin kuuluivat lisäksi Huonekalutehdas Sopenkorpi ja jo vuonna 1914 perustettu Lahden Vaaka Oy. 1960-luvun taitteessa nämä kaikki yhtiöt sulautettiin emoyhtiöön. Samalla omistajasuvun pelkkä omistusyhtiö Mustakallio Oy lopetettiin kokonaan.

Raute sijainti Vesijärvenkadun varrella kävi 1960-luvun kuluessa ongelmalliseksi. Kaupunki oli kasvanut sen tuotantolaitosten ympärille niin, ettei tehtaan laajentamiseen ollut mahdollista. Vuosikymmenen lopulla yhtiö löysi 10 hehtaarin teollisuustontin Nastolasta, Lahti-Kouvola maantien ja rautatien tuntumasta. Ensimmäinen tuotantolaitos valmistui sinne vuonna 1968.

Puu- ja puusepänteollisuuden koneet ovat olleet Rauten tuotannon painopisteessä lähes koko yrityksen toiminnan ajan. Keskeisiksi tällä alueella ovat muodostuneet vaneri- ja levyteollisuuden koneet ja tuotantolinjat. Raute on yksi maailman keskeisistä viilusorvien ja levypuristimien valmistajista.

Neuvostoliiton kaupan romahtaminen oli Rautelle katastrofi, josta selviäminen vaati muutaman vuoden rankan saneerauksen 1990-luvun alussa. Vuonna 1992 Raute Oy yhtiöitettiin uudelleen. Sen osiksi tulivat Raute Oy, Raute Wood Processing Machinery Oy ja Raute Precision Oy (entinen Lahden Vaaka). Konsernin kotimainen tytäryhtiö on RWS-Engineering Oy. Huonekaluja valmistanut Sopenkorpi Oy lakkautettiin vuonna 1994. Samana vuonna Raute listautui pörssiin. Määräysvalta konsernissa säilyi kuitenkin kantaosakkeiden suuremman äänioikeuden turvin Mustakallion suvussa.

Laajan viennin seurauksena Raute kehittyi hyvin kansainvälinen yritys, jota korosti useat tytäryhtiöt eri puolilla maailmaa. Raute toinen toiminnan suunta, Raute Precisionin tuotanto on säilynyt Lahdessa Sopenkorven teollisuusalueella sijaitsevalla tontilla. Sen tuotteet ovat korkean teknologian mittaus- ja punnitusvälineitä lähinnä teollisuuden ja sen prosessien käyttöön.

Vuonna 2003 Raute Precision oli maailmanlaajuisesti toinen johtavista lasiteollisuuden raaka-ainelaitostoimittajista, kolmanneksi suurin laasti- ja tasoiteteollisuuden tehdastoimittaja sekä johtava punnitusalan yritys Suomessa.

Helmikuussa 2004 Raute-konserni luopui Raute Precision -liiketoiminnasta ja myi siihen liittyvät osakkeensa pääomasijoitusyhtiö Eqvitec Partners Oy:n hallinnoimien rahastojen ja Raute Precisionin toimivan johdon omistamalle yhtiölle. Konserni sai kaupasta noin kahden miljoonan euron voiton, joka käytettiin Raute Wood -liiketoimintaryhmän kehittämiseen.

UPO

Askon Tehtaitten tytäryhtiöksi perustettiin jo 1930-luvun lopulla metallihuonekaluihin erikoistunut UPO Oy. Sodan jälkeen UPO valmisti kalusteiden, lähinnä metalliputkisänkyjen lisäksi myös lastenvaunuja, rattaita sekä muita vastaavia tuotteita. Vuonna 1946 sen tuotantolaitoksiin lisättiin valimo, joka rakennettiin lähinnä viemäriputkien valmistusta varten. Tuotanto oli laskettu lähinnä sodasta toipuvan kotimaisen rakennusteollisuuden käyttöön, mutta se jouduttiin suuntamaan sotakorvaustoimituksiin.

Sotakorvaustoimitusten pitkät sarjat ja varmat maksuaikataulut antoivat UPO:lle mahdollisuuden kohentaa merkitystään Asko-konsernissa. Sotakorvausten päättyminen aiheutti yhtiössä sopeutumisvaikeuksia, jotka voitettiin suuntaamalla tuotantoa kotitalouskoneisiin. Sähkösilitysraudoilla aloitettiin, mutta pian tuotevalikoimiin tulivat myös pesukoneet, liedet ja jääkaapit.

UPO:n toimitusjohtaja Arvi Tammivuori, Aukusti Asko-Avoniuksen poika, ryhtyi määrätietoisesti monialaistamaan yhtiötään 1960-luvun alussa. UPO:lle valmistui vuonna 1965 suuri muovitehdas Nastolaan. Se aloitti valmistamalla PVC-muovisia viemäriputkia, joista myöhemmin siirryttiin erilaisten paineputkien ja kotitalouskoneiden muoviosien tuotantoon.

web_59_ne113413.jpg

Asko Oy ja UPO Oy fuusioitiin vuonna 1977. Sillä pyrittiin ratkaisemaan konsernin taloudellisia vaikeuksia. Muodostettu Asko-Upo Oy sulautui neljä vuotta myöhemmin Asko Yhtymään. Muoviteollisuus osoittautui konsernin tukipylvääksi, johon saatettiin vaikeina aikoina tukeutua. Pyrkiessään ostamaan pohjoismaisia kilpailijoitaan UPO:n muoviteollisuus joutui kriisiin, josta se selvisi yritysjärjestelyillä. Muoviteollisuutta varten perustettiin oma yhtiö, Uponor Oy. Askon kumppaniksi tämän yrityksen omistukseen saatiin öljy-yhtiö Neste, joka sai uudesta yrityksestä kolmannenosan.

UPO:n kodinkonetuotanto, myymäläkalusteet ja valimo jäivät edelleen Asko Oy:n osaksi. Viimeisin vaihe yritysfuusioiden sarjassa koettiin vuoden 2000 alussa, jolloin Oy Uponor Ab sulautettiin Asko Oyj:hin ja samassa yhteydessä Asko Oyj:n nimi päätettiin muuttaa Uponor Oyj:ksi. Nykyisin Uponor on kansainvälinen markkinajohtaja rakentamisen ja kunnallistekniikan putkijärjestelmissä ja asuntojen lattialämmitysjärjestelmissä. Sen tuotteita myydään 100 eri maahan ja yhtiön palveluksessa on yli 7000 henkilöä 26 maassa.

Joutjärvi Oy

Lähes samoihin aikoihin UPO:n kanssa perustettiin Lahteen Putkiteos Oy, joka aloitti valmistamalla edellisen tapaan metalliputkikalusteita. Välirauhan aikana yrityksen nimi muutettiin sen tuotantolaitoksen sijaintipaikan mukaan Joutjärvi Oy:ksi.

web_43_e_70002_79a.jpg1950-luvulla putkisängyt olivat edelleen Joutjärvi Oy:n päätuote, mutta muu valikoima oli hyvin kirjava. Yhtiö kasvoi voimakkaasti: jo vuonna 1950 sen palveluksessa oli lähes 300 ihmistä. Sen tuotannon arvo oli hieman suurempi kuin Rauten ja lähes samaa kokoluokkaa kuin UPO:n valimon. Laaja tuotevalikoima aiheutti yhtiölle myös ongelmia, joita se joutui ratkaisemaan jo samalla vuosikymmenellä voimakkaalla rationalisoinnilla.

Joutjärvi Oy:n kehitys taantui 1960-luvulla. Se ei löytänyt valikoimiinsa todella menestyvää massatuotetta. Vuosikymmenellä tuotantoon otettiin muun muassa sairaala- ja laivakalusteet sekä lastenvaunut. Seuraavalla vuosikymmenellä yrityksen vaikeudet vain lisääntyivät. Vuoden 1971 metallityöntekijöiden liiton lakko teki vakavan loven yrityksen kannattavuuteen. Vaikeudet koetettiin voittaa muuttamalla yhtiön nimi Jovi Oy:ksi, yrityksen tunnetuimman tuotemerkin mukaan.

Talvella 1978 Jovi Oy:n päärahoittaja Helsingin Osake-Pankki pakotti yrityksen jättämään konkurssihakemuksen. Seuranneissa järjestelyissä Jovi Oy joutui helsinkiläisen Instrumentarium Oy:n haltuun. Näin yhtiön omistus siirtyi pois Lahdesta, mutta sen keskeisten tuotteiden valmistusta jatkettiin täällä edelleen.

Kemppi Oy

Sähkömies Martti Kempin sodan jälkeen perustamasta pienestä korjauspajasta ja verstaasta kehittyi 1950-luvulla huomattava hitsausmuuntajien valmistaja. Kun Martti Kemppi otti yritykseen mukaan kaksi veljeään yhtiön nimeksi sopi mainiosti Veljekset Kemppi.

Veljekset Kemppi Oy kasvoi ja kehittyi rivakkaan tahtiin. 1960-luvun puolivälissä se teki puolet Suomessa valmistetuista hitsausmuuntajista. Niiden lisäksi yhtiö valmisti muita erilaisia teollisuuden tarvitsemia sähkölaitteita. Viennin yritys aloitti vuonna 1955, jolloin se toimitti 20 hitsauskonetta Turkkiin. Kymmenen vuotta myöhemmin niitä vietiin jo 30:een maahan.

Kempin asema merkittävänä vientiyrityksenä vahvistui 1970-luvulta lähtien. Vuonna 1978 se sai tasavallan presidentin vientipalkinnon. Vuonna 1980 yhtiön palveluksessa oli yli 650 henkilöä. Vuosikymmenen lopulla Kempin liikevaihto saavutti huippunsa.

Kempikin vienti perustui paljon Neuvostoliiton kauppaan. Sen romahduksen jälkeen Kemppikin joutui tekemään muutamia tappiollisia tilinpäätöksiä. Yhtiön valttina on kuitenkin aina ollut pyrkimys valmistaa varmatoimisia ja lujia laitteita. Kemppi sai vuonna 1990 ISO 9001 -sertifikaatin ensimmäisenä hitsauslaitevalmistajana maailmassa. Saman vuosikymmenen alussa Kemppi toi markkinoille uusia digitaalisia ja mikroprosessoriohjattuja laitejärjestelmiä. Uudet käyttäjäystävälliset tekniset ratkaisut nostivat Kempin tuotantovolyymeja ja yritys pystyi jälleen palkkaamaan uusia henkilöitä työryhmiinsä.

Kemppi on alallaan huomattava kansainvälinen toimija. Siitä huolimatta se on säilynyt perheyhtiönä. Yhtiön perustajan, teollisuusneuvos Martti Kempin siirryttyä syrjään yhtiön operatiivisesta johdosta toimitusjohtajaksi siirtyi hänen poikansa Jouko Kemppi.

Makron Oy

Pienestä metallipajasta uransa aloittanut Jalo Paananen on luonut Lahteen merkittävän yrityskokonaisuuden, jonka keskeinen yhtiö on Makron Oy. Se aloitti 1970-luvulla muovisten suksien valmistukseen käytettävien koneiden parissa. Niistä laajennettiin taloelementtien valmistuksessa käytettyihin koneisiin. Nykyisin keskiraskas konepaja Makron ilmoittaa olevansa kokonaistoimittaja ja verkostoyritys, joka toimittaa asiakkailleen kokonaisia järjestelmiä ja koneita, kokoonpanoja ja osakokoonpanoja sekä vaativia koneenosia.

Makroninkin tuotannossa Neuvostoliiton kaupalla oli huomattava merkitys. Neuvostoliiton loppuvuosina yhtiöllä oli omaperäinen tapa viedä sinne tuotteitaan. Kauppaa käytiin ruotsalaisen tytäryhtiö Makron Machineryn kautta ilman suomalaisia tavaranvaihtosopimuksia ja vientikiintiöitä.

Makronin 5000 m2 konepaja sijaitsee Ala-Okeroisissa. Suurin osa tuotannosta menee vientiin.

Stala Oy

Stala Oy on teollisuusneuvo Reino Rajamäen luomus. Hän perusti yrityksen vuonna 1972 ostamalla osan UPO:n tuotannosta. Stala Oy ryhtyi valmistamaan jaloteräksisiä putkia, palkkeja, huonekaluja ja niiden osia sekä tiskipöytiä.

Vuonna 1978 Stalaan fuusioitiin Eurosteel Oy. Tämän jälkeen yritys alkoi voimakkaasti kasvaa. Henkilöstön määrä läheni jo tuolloin nykyistä kahta sataa. Yritys selvisi suhteellisen hyvin 1990-luvun lamavuosista.

Stala Oy on myöskin hyvin paljon vientiin suuntautunut yritys. Sen liikevaihdosta syntyi jo 1980-luvun alussa puolet viennistä ja nykyisin 80 prosenttia. Yrityksellä on myyntiyksiköt Yhdysvalloissa ja Hollannissa.

web_58_ne113414.jpg

Teollisuusneuvos Rajamäki on tullut tunnetuksi omaperäisenä yritysjohtajana, jonka persoonalliset johtamismenetelmät ovat pitäneet Stalan hyvin menestyvänä yrityksenä ja tuotemerkkinä. Stala sai vuonna 1988 valtakunnallisen yrittäjäpalkinnon. Sen jälkeen se on saanut useita erilaisia laatupalkintoja. Stala on perheyritys, jossa toimitusjohtajan vastuu on siirtynyt Reino Rajamäen tyttärelle Tuija Rajamäelle.