Teollisuus Lahden kylässä ja kauppalassa

Riihimäki-Pietari rautatien ja Vesijärven kanavan valmistuminen loivat edellytykset teollisuuden sijoittumiselle Lahden seudulle. Alueella oli lisäksi tarjolla hyvin työvoimaa. 1800-luvun lopulla monet liike-elämä ja yritystoiminta vapautuivat monista rajoituksista. Aikakaudelle oli ominaista innokas yritteliäisyys, mutta myös suhdanneherkkyys. Se johtui ennen muuta taloudellisen toiminnan lyhytjännitteisyydestä. Teppo Viholan analyysin mukaan monelta lahtelaiselta teollisuusyritykseltä puuttui kauppala-ajalla todellinen, kantava liikeidea. "Halu yrittää oli suuri ja kenties ammattitaitokin riittävä, mutta yrityksiltä puuttui tuote, jolla olisi ollut menekkiä ja joka olisi luonut edellytykset kasvulle ja menestykselle. Nämä ongelmat veivät useimmat lahtelaiset yritykset vararikkoon pian niiden perustamisen jälkeen."

Lahdessa olosuhteet olivat erityisen otolliset mekaaniselle puunjalostusteollisuudelle. Niinpä kylä- ja kauppalakaudella lahtelaisen teollisuuden kannattavimmat yritykset olivat sahat ja rullatehtaat. Myös elintarviketeollisuus sai jonkin verran pysyvää jalansijaa. Mutta uutta tuotannon haaraa ja yleensä korkeampaa teknologiaa edustavat metalliteollisuuden yritykset eivät vielä pystyneet vakiinnuttamaan asemaansa. Ne olivat yleensä suuntautuneet liian kapealle alalle.

Sahaustoiminta käyntiin ruotsalaispääomalla

Lahden ensimmäisen sahan perusti ruotsalaisen liikemiehen Knut Hjalmar Casselin bulvaanina toiminut loviisalainen kauppias C. J. Unonius Kariniemestä, aivan Vesijärven aseman tuntumasta vuokratulle rantatontille. Lahtis Ångsåg - Lahden Höyrysaha aloitti toimintansa kesällä 1870.

Casselin taloudellisista vaikeuksista johtuen vuonna 1872 saha muutettiin osakeyhtiöksi, jonka sai nimen Lahtis Ångsågsbolag Ab. Pääosin ruotsalaisomistuksessa olleen sahan toimintaa ei saatu kannattavaksi. Cassel ajautui kaikkine yhtiöineen konkurssiin vuonna 1878. Lahden saha joutui merikapteeni Fabian von Scantzin haltuun. Hän koki Casselin kohtalon jo seuraavana vuonna, ja saha siirtyi uittopäällikkö William Ruthille. Häneltä se siirtyi vuonna 1881 August Fellmanin omistukseen.

August Fellman oli jo aiemmin perustanut oman sahan Pikku-Vesijärven rantaan, aivan rautatien tuntumaan. Yrityksen nimi oli Vesijärvi Ångsåg Ab. Siinä olivat osakkaina Fellmanin ohella hänen appensa tehtailija Klärich ja C. J. Burmeister. Viime mainittu toimi sahan johtajana. Sahaa ryhdyttiin kutsumaan uudeksi sahaksi erotukseksi Vesijärven aseman vieressä olleesta vanhasta sahasta. Sahoista vanhempi oli tuotannoltaan ja tuotannon arvoltaan suurempi koko molempien yrityksien olemassa oloajan.

web_46_ne86896.jpg

Lahden Polttimon omistaja Ferdinand Frigrén harjoitti myös sahaustoimintaa. 1890-luvulla hän varusti proomuun Vesijärvellä kiertävän, siirrettävän sahan. Frigrénillä oli myös jonkin aikaa Polttimon yhteydessä pieni koivukeppien sorvaamo. Vuonna 1897 hän perusti Polttimon viereen Niemen Höyrysahan.

Tornator

Aikakauden merkittävin teollinen investointi Lahteen oli rullatehdas Ab Tornatorin sijoittuminen Helkalan tilasta lohkaistulle tontille rautatievarikon tuntumaan. Yrityksen perusti tehtailija V. Ramsay kumppaneineen vuonna 1887. Tehdas päätettiin sijoittaa Lahteen, koska hyvien liikenneyhteyksien lisäksi se sijaitsi lähellä Päijänteen alueen hyviä koivumetsiä.

Yhtiön latinankielinen nimi tornator tarkoittaa sorvaajaa. Nimen valinnalla yhtiö viestitti toimintansa suuntautumisesta suurelta osin vientiin, lähinnä Englantiin. Nimi haluttiin mahdollisimman käyttökelpoiseksi maailmanmarkkinoilla.

Tornatorin rullatehdas perustettiin edulliseen ajankohtaan. Rullien kysyntä kasvoi voimakkaasti 1880-luvun lopulta lähtien, ja suomalainen rullateollisuus valtasi maailmanmarkkinoita nopealla tahdilla. Tornatorin tehtaan perustamisesta Lahden kauppalakauden loppuun ajoittuvalla jaksolla suomalaisen rullateollisuuden tuotantomäärä ja tuotannon arvo kasvoi kymmenkertaiseksi. Tornator kuului maamme kolmen suurimman yrityksen joukkoon. Alan johtoasemasta sen kanssa kilpailivat Herman Saastamoinen Kuopiossa ja Ab Kaukas.

Tornatorin tuotantolaitokset pystytettiin hyvin nopeasti. Ensimmäiset rullat sorvattiin jo tammikuussa 1888. Yritys investoi alueelle hyvin näyttävästi. Se ei rakentanut pelkästään rullatehdasta, vaan kokonaisen teollisuusyhteisön työväenasuntoineen.

Tornator laajensi toimintaansa myös muualle Suomeen. Vuonna 1895 yritys siirsi Lahdesta 10 sorvia Tainionkoskelle. Sen jälkeen ei Lahden tehdasta enää laajennettu ja se jäi hiljalleen melko vähäpätöiseksi osaksi koko konsernista.

Panimot

Lahden ensimmäisen olutpanimon perusti August Fellman vuonna 1872 Niemeen. Kaksi vuotta myöhemmin hän möi sen Henrik Mattsonille. Niemen panimon kilpailijana oli Laitialan oluttehdas Vesijärven toisella puolella. Vuonna 1888 aloitti Ferdinand Frigrén oluenpanon Polttimon yhteydessä. Frigrén antoi panimolleen nimen Uusi Vesijärven Oluttehdas.

Oluen ja alkoholijuomien myynnille asetettiin erityisesti maaseudella uusia rajoituksia 1890-luvun puolivälissä. Niiden seurauksena Laitialan ja Polttimon panimot katsoivat parhaaksi lopettaa toimintansa vuonna 1895. Polttimon panimo oli tosin käytännössä päättänyt oluen valmistuksen jo pari, kolme vuotta aiemmin. Näin Henrik Mattson jäi ainoaksi alan yrittäjäksi Lahden seudulle.

Niemen panimon pelastus oli Lahden kauppala, jossa olutkauppaa saattoi harjoittaa hieman maaseutua vapaammin. Mattsonin yritys oli kuitenkin melko vaatimaton. Se työllisti vain kolme henkilöä ja se oli tuotannon määrältään ja arvoltaan Hämeen läänin pienimpiä. Panimon tuottavuus oli kuitenkin hyvä: siellä tuotettiin 6700 kannua työntekijää kohden kun läänin keskiarvo jäi alle 5000 kannun.

1900-luvun alussa oluen valmistukselle ja kaupalle asetettiin uusia rajoituksia. Mattson lopetti Niemen oluttehtaan, ja rakensi uuden kauppalaan, Vapaudenkadun (silloin Nikolainkadun) ja Vesijärvenkadun kulmassa omistamalleen tontille. Hän antoi vuonna 1902 perustamalleen yritykselle nimen Lahden Uusi Olutpanimo Oy. Tiilirakenteisessa panimossa käynnistettiin tuotanto laajempana kuin se oli koskaan ollut Niemessä.

Lahden Polttimo

August Fellman ja Henrik Mattson havaitsivat 1880-luvun alussa, että Hämeen lääniin osoitettua viinanpolttokiintiötä ei hyödynnetty tarpeeksi. Vaikka Lahden seudun kuuluisa viinan kulutus ei välttämättä olisi omaa tehdasta tarvinnut, näkivät yritteliäät liikemiehet tässä tilaisuuden, johon kannatti tarttua. Niin vuonna 1882 perustettiin Lahtis Bränneri Ab, Lahden Polttimo, joka Teppo Viholan mukaan oli paikkakunnan merkittävin teollisuuslaitos kauppalan perustamisen jälkeen.

Yhtiön isännöitsijäksi ja toimitusjohtajaksi nimitettiin Ferdinand Frigrén. Hän oli perehtynyt alaan Heinolan polttimossa. Lahden Polttimo siirtyi muutaman vuoden kuluttua kokonaan toimeliaan Frigrénin omistukseen, ja yritys on sen jälkeen säilynyt suvussa. Niemeen tuotantolaitoksensa rakentanut Lahden Polttimo aloitti tuotannon joulukuussa 1883.

Vaikka Polttimoa perustettaessa olosuhteet olivat otolliset tämän tyyppiselle teollisuudelle yhteiskunnan suhtautuminen alkoholiin kiristyi nopeasti 1880-luvulla.. Alkoholin ja alkoholijuomien myyntiä rajoitettiin voimakkaasti. Kriisivaiheen aikana Fellman ja Mattson luopuivat omistuksistaan Polttimossa, ja yritys siirtyi Frigrénin haltuun.

Lahden Polttimo ei ollut kovinkaan merkittävä työllistäjä: sen palveluksessa oli säännöllisesti vain 8-10 henkilöä. Mutta liikevaihdoltaan yritys oli hyvin merkittävä. Eniten Polttimon toiminnasta hyötyi valtio, joka kantoi viinan valmisteveroa yleensä yli puolet yrityksen liikevaihdosta. Silti yhtiö piristi alueen liike-elämääkin ja antoi tuloa lähiseudun viljelijöille. Tuloksesta riitti usein mukavia osinkoja yhtiön omistajille.

Lahden Polttimon päätuote oli puhdistettu paloviina, jota myytiin teollisuudelle raaka-aineeksi. Sitä myytiin myös ravintoille ja kaupunkien anniskeluyhtiöille, jotka saattoivat jalostaa sitä edelleen omiksi myyntiartikkeleikseen. Polttimon omia viinamerkkejä olivat Hämeen helmi ja Salama. Vuonna 1897 Polttimon yhteyteen lisättiin vielä hiivatehdas.

Paperia, tiiliä, urkuja, puukenkiä

Kauppala-ajalla Lahteen hakeutui vaihtelevalla menestyksellä monen eri alan yrittäjiä. Insinööri L. Åkessonin yritti toivekkaasti pyörittää paperitehdasta Vesijärven rannassa. Jalkarannan paperiteollisuudelle ennustettiin hyvää tulevaisuutta, mutta oli yritykselle toiminnassa vain vuodet 1900-02.

web_45_neg32883.jpg

Jalkarannan paperiteollisuuden tehdasrakennukset joutuivat muutama vuosi myöhemmin insinöörien J. T. Lindroosin ja Isak Alancon haltuun. He sijoittivat sinne perustamansa Pallas lankarullatehtaan vuonna 1905. Tehtaan yhtiöjärjestys vahvistettiin elokuussa 1905, ja tuotanto käynnistyi samana syksynä. Tornatorin ja Pallaksen rullatehtaat tekivät Lahdesta Lauritsalan jälkeen Suomen toiseksi suurimman rullateollisuuskeskuksen.

Hollolan Upilassa 1895 aloittanut J. R. Baggen puukenkätehdas siirtyi Lahden rautatievarikon tuntumaan vuonna 1898. Sen yhteyteen perustettiin myös saha ja tiilitehdas. Yritys lopetti kuitenkin toimintansa jo vuonna 1901.

Albanus Jurva siirsi urkutehtaansa Helsingistä Lahteen vuonna 1895. Yritys muutettiin hieman myöhemmin Suomen Kirkkourkutehdas Osakeyhtiöksi, mutta se ei tehnyt sitä taloudellisesti kannattavaksi. Urkutehdas siirtyi vuonna 1904 William Ruuthin omistukseen.

Jo ennen kauppalan perustamista oli insinööri Grönlund käynnistänyt Pikku-Vesijärven tien varteen, niin kutsuttuun Myllykylään höyrymyllyn. Se paloi vuonna 1885, eikä sen tilalle rakennettu uutta. Vuonna 1889 rakennuttivat A. Immelin ja U. Malander kauppalan alueelle uuden höyrymyllyn, joka oli toiminnassa vuoteen 1893 asti. Silloin se oli jo siirtynyt August Veltheimin omistukseen. Myllystä tehtiin sittemmin splintti- eli tulitikkutehdas, mutta sekään ei menestynyt vaan päätyi vuonna 1901 konkurssiin. Kauppalan ajan lopulla oli käynnissä August Fellmanin vuonna 1902 rakennuttama höyrymylly.

Metallialan yrityksiä esitellään kauppalan käsityöläisten yhteydessä. Mutta tässä yhteydessä voidaan vielä todeta, että Viipurin konepajalla ja Varkauden konepajalla oli niin sanotussa "varvinrannassa" laivojen kokoonpanotelakat, joissa koottiin Vesijärvelle tuotavia laivoja.

Kauppalan omaan teolliseen toimintaan kuului Orimattilan tien varrella Launeella sijainnut tiilitehdas. Sen perusti vuonna 1879 kruununvouti K. Palmgren, jolta se vuonna 1886 siirtyi kauppias Arndt Koskisen omistukseen ja häneltä edelleen vuonna 1897 kauppalalle.

web_64_ne13432.jpg