Lahden alue ja väestö toisen maailmansodan jälkeen

Kaupungin alue

Vaikka vuonna 1933 Lahdessa toteutettu suuri alueliitos vaikutti aikanaan riittävän kaupungin tarpeisiin vuosikymmeniksi eteenpäin. Ei mennyt kuitenkaan kuin reilu kymmenen vuotta, kun laajennusasioihin palattiin jälleen.

Lahden väkiluku kasvoi 1930-luvulla hyvää vauhtia. Kaupungin voimistuva ja työvoimavaltainen suurteollisuus veti Lahteen ja sen lähiympäristöön uusia asukkaita. Sotavuosina ja välittömästi niiden jälkeen Lahden seudulle asettui yli 10.000 karjalaista. Sotien jälkeen rakennustoiminta vilkastui muutoinkin. Asuinrakentaminen kohdistui erityisesti Mikkeliin, Heinolaan, Kouvolaan, Helsinkiin ja Hämeenlinnaan johtavien teiden varsille.

Lahden kaupunginvaltuusto käsitteli aluelaajennuskysymystä jo vuonna 1947. Seuraavana vuonna lähettiin valtioneuvostolle anomus kaupungin alueen laajentamiseksi niin, että Lahteen liitettäisiin Hollolasta Okeroisten, Tiirismaan, Hersalan, Siikaniemen, Kukkilan ja Heinlammen kylät sekä osa Kalliolan kylää, Nastolasta puolestaan Koiskalan kylä sekä osa Ahtialasta ja Villähteestä sekä Orimattilasta Renkomäen kylä kokonaan.

Naapurikunnissa ei näin suureen muutokseen ollut valmiutta. Seurasi pitkähkö, mutta alueliitoksille tyypillinen selvitys- ja neuvotteluvaihe, joka päättyi 29.10.1954. Silloin valtioneuvosto päätti alueliitoksesta, jossa Lahteen tuli siirtää 1.1.1956 alkaen Hollolan kunnasta Okeroisten kylä miltei kokonaan, Kukkilasta puistoyhdyskunta, Nastolasta Koiskalan kylä ja Ahtialan kylä lähes kokonaan sekä Orimattilasta Renkomäki.

Laajennusalue oli kaikkiaan 76 km2 ja se kasvatti Lahden koko pinta-alan vesialueineen 152,5 km2:iin. Lahdesta tuli joksikin aikaa alueeltaan maamme toiseksi suurin kaupunki. Lahti saavutti myös käytännöllisesti katsoen nykyisen laajuutensa. Vuonna 1978 tehtiin Hollolan kanssa pieni maanvaihto, jolla ei ollut olennaista merkitystä kokonaisuuteen.

Kaavoitus ja rakentaminen

1950-luvulla kaavoitus muuttui Lahdessa hyvin pitkälle tonttikohtaiseksi. Valtaosa rakentamisesta kohdistui omakotialueille, vaikka myös näyttäviä kerrostalokokonaisuuksia pystytettiin, muun muassa Hakatornit ja Kivimaan pistetalot.

web_h76_2021.jpg

Seuraavalta vuosikymmeneltä lähtien kaupungin kasvua leimasivat lähiö- ja aluerakentaminen. Viime mainitusta on esimerkkinä Möysään 1960-luvulla pystytetty Ruolan kerrostaloalue. Vuonna 1960 ryhdyttiin Mukkulaan kaavoittamaan "puutarhakaupunkia". Seuraavana vuonna ryhdyttiin Ahtialaan suunnittelemaan "satelliittikaupunkia". Sen kunnianhimoisena tavoitteena oli 50.000 asukkaan sivukaupungin muodostaminen. Tavoitetta jouduttiin myöhemmin tarkentamaan ja hyväksymään pientalovaltaisen kaupunginosan muotoutuminen.

Voimakas väestönkasvu vaati nopeaa ja tehokasta rakentamista. Kerrostalolähiöitä ryhdyttiin muodostamaan Keijupuistoon, Liipolaan, Kankolaan, Mattilanmäelle, Tenava-Tonttilaan, Saksalaan, Pallaksen alueelle, Metsäkankaalle ja Riihelään. Lähiörakentamisen huippukausi ajoittui vuosille 1973-75.

1960-luvulla Lahdessa ohjattiin kaavoitusta ajalle tyypillisellä periaatteella, jossa kaupungin keskusta jätettiin kaupalle, palveluille ja työpaikoille ja asuminen siirrettiin lähiöihin sekä esikaupunkeihin. 1960-luvulta lähtien Lahden keskustan kehittämistä tutkittiin parin vuosikymmenen ajan, suunnan löytäminen oli vaikeaa ja kaavoituksen keskeiset periaatteet kirjattiin virallisesti vasta vuoden 1988 yleiskaavassa.

Keskustan toiminnallinen painopiste siirtyi 1980-luvun kuluessa selvästi itään päin. Kehitystä kiihdytti Reunan palstalle noussut suuri kauppakeskus. 1980-luvulta lähtien lisääntyvää huomiota kiinnitettiin keskustan tiivistämiseen ja asuinrakennuksien määrän kasvattamiseen. Uusi asutus suuntautui etenkin Paavolaan ja sen suuren market-alueen pohjoispuolelle, Vesijärven suuntaan.

1990-luvulla ryhdyttiin rakentamaan Ankkurin aluetta, johon liittyi vuosikymmenen lopulla uusittu Vesijärven satama, lahtelaisten uusi "olohuone". Ankkurin alueeseen liittyi myös vanhan teollisuusalueen uudelleen muokkaus. Sen keskipisteeksi valmistui keväällä 2000 Sibeliustalo, puinen kongressi- ja konserttikeskus. Ankkurin alueen rakentaminen jatkui 2000-luvun alussa Sibeliustalon ja Ruoriniemen välisellä rantakaistaleella.

Rakennetun ympäristön suojeluun ryhdyttiin kiinnittämään kasvavaa huomiota 1980-luvulta lähtien. Ensimmäiset vanhan rakennuskannan turvaavat ns. suojelukaavat valmistuivat Onnelantien länsiosiin ja Mytäjäisiin vuonna 1980.

Väestö

Viime sotien aikana ja sotia seuranneina vuosina Lahti sai voimakkaan väestönlisäyksen luovutetuilta alueilta siirtyneistä karjalaisista. Kun kaupungin väkiluku vuonna 1943 oli noin 30.000 oli se jo vuoteen 1950 mennessä kasvanut 44.000:een.

Vuoden 1956 alueliitos nosti Lahden väestön määrän yli 60.000:nen. Varsinainen ryntäys alkoi 1960-luvulla. Kun vuoden 1960 väestölaskennan mukaan lahtelaisia oli 66.392, niin kymmentä vuotta myöhemmin heitä oli 21.591 enemmän eli 88.393.

Voimakas väestönkasvu jatkui vuoteen 1975, jolloin lahtelaisia oli jo yli 95.000. Sitten kasvu hiljeni. 1980-luvulla väkimäärä hieman vähenikin: vuoden 1990 alussa lahtelaisia oli 93.315. Sen jälkeen määrä alkoi jälleen kasvaa niin, että vuoden 2002 alussa luku oli jo 97.689.

1960-luvulla Lahden väkiluku kasvoi nimenomaan muuttovoiton ansiosta. Maatalousvaltaisen Suomen muuttuminen teolliseksi yhteiskunnaksi näkyi erityisen selkeästi Lahden tapaisessa kaupungissa, jossa oli runsaasti työvoimaa kaipaavaa teollisuutta.

web_06_neg123402.jpg

Lahdesta tuli myös läpikulkukaupunki. Esimerkiksi vuonna 1970 Lahteen muutti 7.000 ihmistä ja Lahdesta pois 6.000 ihmistä. Kun Lahden muuttotase 1980-luvulla muuttui tappiolliseksi osoittautui, että suurimmat muuttotappionsa Lahti kärsi naapurikunnilleen. Ympäristökuntiin muutettiin nimenomaan pientaloasumisen ja erityisesti omakotiasumisen vuoksi.

Ikärakenne

Sotien jälkeistä väestökehitystä kuvaa, että vuonna 1950 lahtelaisten ikähaitarissa (väestö jaettuna viisivuotisryhmiin) suurimman ryhmän muodostivat alle neljä vuotiaat. Suuren väestökasvun vuosikymmeninä, 1960- ja 1970-luvulla 20-24 -vuotiaita oli hämmästyttävän paljon.

Viime vuosisadan loppua kohden 19-64 -vuotiaiden osuus kasvaa, samoin yli 64-vuotiaiden määrä. Vuonna 1970 Lahden 88.393 asukkaasta alle kuusivuotiaita oli 9.866, 7-18 -vuotiaita 16.994, 19-64 -vuotiaita 54.882 ja yli 65-vuotiaita 6.651. Vastaavat luvut olivat vuonna 2001, jolloin Lahdessa oli 97.689 asukasta 6.977, 13.296, 62.005 ja 15.411.