Lahden museoiden kokoelmahistoria

Kulttuurihistoriallinen kokoelma

Lahden museo perustettiin kaupunginvaltuuston päätöksellä vuonna 1924 muurari Atle Salmen ja opettaja Matti Alangon aloitteesta. Jo 1914 museohanke oli vireillä, kun Atle Salmi oli kerännyt vajaat 300 esinettä ja näistä esineistä säilyi tulevaa museota varten 59 esinettä. Vuonna 1925 kokoelma saatiin esille yhteen huoneeseen kaupungintalolle. Museo sai kerääjästään myös ensimmäisen museonhoitajan. Kokoelmia alettiin kartuttaa aktiivisesti ja museohoitaja teki keruumatkoja vanhaan Suur-Hollolaan eli nykyiseen Päijät-Hämeeseen.

HM_KUVKUVV650169_1.jpg HM_lkm_kuv_e_va_700002_257.jpg
Lahden historiallisen museon 25-vuotisnäyttely vuonna 1949 Lahden Kartanossa. Tuntematon kuvaaja.

Vuonna 1928 museo muutti kaupungintalolta Lahden Kartanoon. Museo sai käyttöönsä rakennuksen alakerrasta yhden huoneen, suurehkon eteisen sekä yhden ikkunattoman huoneen. Museoliiton avustuksella 1932 uudistettiin näyttely Suomen museoliiton asiantuntijan avustuksella. Museossa esiteltiin talonpoikaiskulttuuria, herraskartanokulttuuria, ajokaluja, maanviljelystä, kalastusta ja metsästystä sekä kotiteollisuutta.

1950-luvulle tultaessa Lahden historiallisessa museossa oli noin 2300 esinettä. Kokoelmista löytyi maakunnan kansanomaisia huonekaluja ja käsitöitä, maanviljelyyn liittyvää esineistöä sekä työvälineitä. Sen sijaan Lahden kylään, kauppalaan tai Lahden kaupunkiin liittyvää esineistöä oli vähän. Vuonna 1950 museon kokoelmat kaksinkertaistuivat, kun museo sai hallintaansa noin 3000 entisestä Viipurin museosta pelastettua esinettä. Ministeri Harri Holma ja rouva Alli Holma lahjoittivat poikansa Klaus Holman nimeä kantavan, pääasiassa ranskalaisia ja italialaisia tyylihuonekaluja, vanhaa taidetta ja keramiikkaa sisältäneen 250 esineen muistokokoelmakokonaisuuden, joka muutti kokoelmien luonnetta tyyli- ja kulttuurihistorialliseen suuntaan. Klaus Holman muistokokoelman käyttöä määritti ehto, että sitä oli pidettävä jatkuvasti esillä yhtenä kokonaisuutena.

Historiallinen museo ja vastaperustettu taidemuseo saivat ensimmäisen museoammatillisen johtajan vuonna 1956. Uuden johtajan ensimmäinen haaste oli Möysän koulurakennuksen muuttaminen museokäyttöön. 1950-luvun lopulla pohdittiin myös museon pitkänajan tavoitteita. Päämääränä oli museo, jossa olisi kansatieteellinen, kulttuurihistoriallinen ja Lahden kaupungin historiaa valaiseva osasto. Lahden vaiheisiin liittyvää esineistöä hankittiin mm. kansanomaista puutyövälineistöä. Kokoelmaesineistö inventoitiin kokonaisuudessaan 1950-luvun lopulla.

HM_KUVKUVN114.jpg
Kansatieteelliset kokoelmat Möysässä Lahden historiallisessa museossa 1950-luvun lopussa. Kuvaaja Jouko Tolvanen.

Kartanon päärakennus saatiin kokonaan museokäyttöön vuonna 1968. Uusissa tiloissa museon näyttelytilat kasvoivat huomattavasti noin Möysän 450 m2:stä Kartanon 1016 m2:iin. Esille tulivat Klaus Holman muistokokoelma, Viipurin esineistöä, museon hopea- sekä raha- ja mitalikokoelma. Museon rahakokoelma oli Viipuri-kokoelman yli 1000 rahan myötä kerralla kasvanut merkittäväksi. Kartanossa oli esillä myös arkeologista esineistöä, suomalaista lasia ja fajanssia sekä tinaesineitä, suomalaisia tyylihuonekaluja, kansanomaisia huonekaluja ja ryijyjä Päijät-Hämeestä, kotitaloudessa käytettyjä kansanomaisia esineitä, pukuja ja naisten käsitöitä, metsästykseen, kalastukseen, maanviljelyyn ja karjanhoitoon liittyvää esineistöä, sahdin valmistukseen ja viinankeittoon liittyviä esineitä, lukkoja, avaimia ja puutyövälineitä sekä museon asekokoelma. Näyttelyssä esitellyt aihepiirit kertovat, mitä kokoelmiin hankittiin. Lahteen ja Päijät-Hämeeseen liittyvän esineistön ohella museo kartutti kulttuurihistoriallisia kokoelmiaan. Kokoelmia kartutettiin myös antiikkikauppiaiden tarjoamalla yleisellä vanhalla esineistöllä.

HM_KUVKUVN8037.jpg
Historiallisen museon henkilökuntaa Lahden Kartanossa vuonna 1974. Kuvaaja Arto Rantanen.

Vuonna 1964 perustettiin historiallisen museon amanuenssin virka. Vuonna 1973 aloitti uusi museonjohtaja, joka toimi tehtävässään vuoteen 2006 asti. 1970-luvun puolivälin jälkeen kokoelmiin alettiin hankkia myös teollisesti valmistettuja, lähivuosikymmenten esineistöä. Museon oma väki museonjohtajaa myöten sekä muutamat yksityishenkilöt lahjoittivat kodin taloustavaroita, vaatteita, arkipäivän esineitä sekä lapsiin liittyvää esineistöä ja tekstiilejä. Kaupungin eri virastoista kokoelmiin siirrettiin käytöstä poistettuja esineitä, kuten huonekaluja, konttorikoneita, toimistotarvikkeita ja taloustavaroita. Historiallisen museon kokoelmiin tehdyt taidehankinnat tehtiin edelleen ostoina. Museon raha- ja mitalikokoelmaa täydennettiin myös lähes vuosittain.

Määrällisesti suuria olivat valtiokonttorin kautta tulleet erät, perikunnilta saadut jäämistöt sekä muutamat yksittäiset suuret lahjoitukset. Vuoteen 1994 osui muutama iso erä, ja kokoelma kasvoi lähes 3000 yksittäisellä esineellä. Museo sai kokoelmiinsa sellaista esineistöä, jota sinne ei usein tarjota ja myös ajalle tyypillistä esineistöä. Suurien erien myötä syntyi luettelointiviive, jota ei ole pystytty kuromaan umpeen. Myös varastotilat kävivät ahtaiksi. Suuret näyttelyhankkeet kasvattivat kokoelmia etenkin 1990-luvun alkupuolella, kuten 1991 Happy Days are Here Again - Amerikan ilmiöitä ja ajankuvaa Lahdessa 1945–1965 –näyttely, 1992 Karhu-aiheinen näyttely ja 1993 peleihin keskittynyt MuseoCasino-näyttely.

Museo kasvatti kokoaan myös erikoiskokoelmien myötä. Luotiin Lahja- ja palkintokokoelma kaupungin saamille virallisille lahjoille vuonna 1975. Kaupunginsairaalan tiloihin avattiin Sairaalamuseon näyttely 1978. Vuonna 1979 perustettiin sekä Koulumuseo että Palomuseo. 1980-luvulla museo otti hoitaakseen paikallisen majoitus- ja ravintola-alan kokoelman. Veteraanikokoelma syntyi vuonna 1991, kun Lahden sotaveteraanipiiri lahjoitti keräämänsä sota-ajan esineistön museoon. Museonjohtajan toiveena oli myös luonnontieteellisen kokoelman perustaminen. Pohjan sille loi vuonna 1988 saatu noin 10 000 yksilön perhoskokoelma. Vuonna 2003 erikoiskokoelmat kasvoivat, kun 1983 perustettu Sotilaslääketieteen museo otettiin kaupunginmuseon osaksi.

1990-luvun alkupuolella kokoelmahallinnassa siirryttiin manuaalisesta luetteloinnista tietokonepohjaiseen Antikvaria-luettelointiohjelmaan ja 2010 Antikvariasta siirryttiin Museoviraston ylläpitämään WebMuskettiin. Internetissä museon kokoelmiin pääsi tutustumaan ensimmäisen kerran vuonna 2004, kun Lahden historiallinen museo oli mukana MuseoSuomi -hankkeessa. Vuonna 2007 tehtiin Museoviraston kanssa sopimus kokoelmien viennistä SMOLiin (Suomen Museot Online).

ASKO_lkm_kuv_kuv_di_35297.jpg
Museonäyttely Askon tehtaalla vuonna 2005. Kuvaaja Tiina Rekola.

Uponor Oy lahjoitti museoon Asko Oy:ssä kerätyn aineiston 2005. Kokoelmassa on yli 400 Askon valmistamaa huonekalua pääosin 1930-luvulta 1960-luvulle, muuta yrityksen historiaan liittyvää esineistöä sekä laaja arkisto- ja valokuva-aineisto. Paikallisena huonekaluvalmistajana Askon kokoelma on museolle tärkeä, mutta kokoelmalla on myös valtakunnallinen ulottuvuus. Suurelle yleisölle kokoelma julkistettiin kolmen näyttelyn sarjana vuosina 2007 - 2011. Askon huonekaluihin liittyvä Kalusteista kysyttyä -tietopalvelu avattiin museon internet-sivulle alkuvuodesta 2014.

Vuonna 1970 historiallisen museon peruskokoelmassa oli noin 7600 esinettä. 1970-luvulla kokoelma kasvoi noin 5000 esineellä, 1980-luvulla noin 6500 esineellä. 1990-luvulla kasvu kiihtyi. Kokoelmaan liitettiin noin 12 500 esinettä. 2000-luvulla vuosittaiset esinekartunnat ovat pienentyneet, tosin myös hankintoihin käytettävät varat. Vuosituhannen alussa museon peruskokoelmassa oli noin 30 600 esinettä, vuonna 2013 noin 37100. Kun lukuun lisää Viipuri-kokoelman noin 1800 esinettä ja Askon kokoelman noin 1500 esinettä on kokoelman suuruus noin 40 400.

Valtakunnallisessa työnjaossa Lahden kaupunginmuseon toimialueeksi on määritelty Lahden ja Päijät-Hämeen alue. Lahden historiallisen museon valitsemat aihekokonaisuudet vahvistettiin vuoden 1995 kokoelmamäärittelyssä. Vuonna 2009 kirjattiin lisäksi ne aiheet, joihin erityisesti haluttiin panostaa. Näitä olivat paikallinen huonekalu- ja tekstiiliteollisuus. Samalla tuotiin esiin se, että perinnettä voi tallentaa myös ei-esineellisessä muodossa, esimerkiksi haastatteluin tai valokuvin. Ensimmäistä kertaa kirjattiin ylös myös ne aihealueet, joita museo ei kartuta. Nykyajan dokumentoinnin painopisteeksi valittiin vuonna 2009 vanhusväestön elämänpiiriin liittyvän esineistön ja ilmiöiden tallentaminen.

Vuonna 2011 käynnistyi Suomen Museoviraston koordinoima Tako-toiminta, jonka päämääränä on ammatillisesti hoidettujen kulttuurihistoriallisten museoiden välisen tallennusyhteistyön lisääminen, tallennustyönjaon ja nykydokumentoinnin koordinointi. Lahden kaupunginmuseo allekirjoitti valtakunnallisen tallennustyönjakoon liittyvän yhteistyösopimuksen kesällä 2013. Lahden museoihin huonosti sopivia kokoelmia on ryhdytty sijoittamaan uudelleen, esimerkiksi valtakunnallisiin erikoismuseoihin. Työ tuotti tulosta, kun lahtelainen majoitus- ja ravintola-alan kokoelma sai uuden omistajan Hotelli- ja ravintolamuseosta vuonna 2010. Von Bonsdorffin perhoskokoelma lahjoitettiin Luonnontieteelliseen keskusmuseoon vuonna 2011. Samana vuonna luovuttiin Sotilaslääketieteen museon vetovastuusta ja vuonna 2012 Palomuseon kokoelma siirtyi museolta pelastuslaitoksen hallintaan.

Kuvakokoelma

Kuva-arkisto on toiminut osana Lahden historiallista museota. Ensimmäiset maininnat valokuvista ovat 1930-luvulta. Museon kuvakeruu aktivoitui varsinaisesti vasta 1960-luvun lopulla. Tämän jälkeen kokoelmat karttuivat verrattain nopeasti. Lahti-seuran kuvakokoelma siirtyi Lahden kaupunginmuseoon 1970-luvulla ensin talletuksena ja myöhemmin lahjoituksena.

Museon juhlavuonna 1974 kuvakartunta oli noin 20 000 vedosta ja negatiivia. Kuva-arkistosta tuli erillinen yksikkö organisaatiouudistuksen myötä 1.11.1975. Saman vuoden aikana kuva-arkistoon siirrettiin kokoelmia kaupungin muista laitoksista. Myös muu kartunta oli vilkasta. Tuolloin kokoelmiin alettiin kerätä myös mm. postikortteja, etikettejä, av-aineistoa, jotka ovat myöhemmin siirretty muihin kokoelmiin. 1990-luvulla kokoelmat karttuivat mm. Etelä-Suomen Sanomien negatiiveilla vuosilta 1963–1976 ja valokuvaamo Kuvakiilan negatiiveilla. Molemmissa kokonaisuuksissa on noin 100 000 kuvaa.  Omalla kuvatuotannolla on myös merkittävä osuus kokoelmien karttumisessa. Rakennus- ja kaupunkikuvakuvaukset aloitettiin jo vuonna 1935. Tällä dokumentoinnilla on ollut isoin rooli omassa tuotannossa nykypäiviin saakka. Aiempi oma tuotanto on tallentunut negatiiveina ja dioina ja vuodesta 2008 lähtien digitaalisessa muodossa.

KA_lkm_kuv_kuv_ne_47089.jpgKA_lkm_kuv_e_va_700002_1518.jpgKA_lkm_kuv_kuv_di_617.jpgKA_DIGDYV2013001_099.jpg
Mytäjärvi vuonna 1936, tuntematon kuvaaja. Mytäjäistenkatu vuonna 1956, tuntematon kuvaaja. Väinönkatu vuonna 1974, kuvaaja Yrjö Puuperä. Mytäjäinen vuonna 2013, kuvaaja Tiina Rekola.

Taidekokoelma

Lahden taidemuseo perustettiin entisen Viipurin taidemuseon kokoelmien ympärille. Lahti sai osan kokoelmasta ja Viipurin kaupungin omistamat 73 teosta. Hämeenlinnaan sijoitettiin 100 teosta.  Lahden historiallinen museo sai runsaasti esineistöä Viipurin historiallisesta museosta, myös taideteoksia. Kokoelman virallinen omistaja on Viipuri-säätiö ja esineet ovat Lahdessa ainaistalletuksena. Lahden Taideyhdistys osaltaan tuki kaupunkia Viipurin taidekokoelmien saamiseksi. Taideyhdistys oli jo 1930-luvulta lähtien ylläpitänyt ajatusta taidemuseosta Lahteen, 1940-luvulla sen piirissä haaveiltiin taidehallin – näyttelytilan – perustamisesta. Lahden Taideyhdistys keräsi myös Lahden ensimmäisen julkisen taidekokoelman, josta 16 teosta lahjoitettiin uuteen taidemuseoon. Lahden kaupunginvaltuusto päätti taidemuseon perustamisesta 24.10.1949. Taidemuseon ja -hallin hoito annettiin museon johtokunnalle (= myöhemmin museo- ja taidelautakunta). Taidemuseon avajaiset pidettiin 10.12.1950.

TM_lkm_kuv_kuv_di_36826.jpg
Lahden taidemuseon pääsisäänkäynti vuonna 2005. Kuvaaja Tiina Rekola.

Teknisen viraston ullakkokerrostilan lisäksi 1970-luvun puolivälissä tuli esiin mahdollisuus saada sähkölaitoksen kytkinhallin tilat teknisen virastotalon 1. kerroksesta museon käyttöön. Hallin tilat nimettiin näyttelyosastoksi ja vihittiin käyttöön 21.11.1976. Näin Lahden taidemuseo sekä vasta perustettu Julistemuseo saivat vaihtuvien näyttelyiden tilat, ullakkokerroksen tila nimitettiin museo-osastoksi ja se jäi omien kokoelmien ja pienten muotoilunäyttelyiden tilaksi.

TM_lkm_kuv_kuv_ne_121680.jpg
Taidemuseon yläkerran näyttelytila. Kuvaaja Jouko Tolvanen.

Lahden taidemuseon kokoelmat karttuivat vähitellen museon avaamisen jälkeen. Museoon saatiin taiteilija Ester Heleniuksen pieni lahjoituskokoelma, joka käsitti suomalaista maalaustaidetta. Uusi museo sai myös useilta yksityishenkilöiltä taideteoslahjoituksia. Museo- ja taidelautakunta osti ensimmäiseksi Ben Renvallin ”Tuhkimo”-veistoksen ja vuonna 1951 rouva Lilli Grönroos lahjoitti Viktor Westerholmin ”Talvimaiseman”. Kordelinin säätiöltä saatiin neljä akvarellia talletuksena ja Ateneumin taidemuseosta 36 teosta, jotka olivat talletettuina Lahteen 1980-luvun lopulle saakka. Suomen Taidepiirtäjäin Liitto talletti suomalaisen piirustustaiteen kokoelman, noin 700 teosta vuonna 1961. Vuonna 1964 liitto täydensi kokoelmaa 322 uudella teoksella. Vuonna 1982 kokoelma lahjoitettiin Lahden taidemuseolle, se käsitti tuolloin 1362 piirustusta. Taiteilija Aukusti Tuhka osti vuonna 1956 tekemällään Pekingin matkalla museon valtuuttamana kiinalaisia taide-esineitä kokoelmiin. Museo sai useita talletuskokoelmia 1970-luvulla. Kokoelmien luetteloiminen aloitettiin tammikuussa 1952 Suomen Museoliiton ohjeiden mukaisesti.

Taiteen sijoittaminen kaupungin virastoihin ja laitoksiin alkoi 1950-luvulla. Taideteoksen sijoituksesta virastoihin päätti intendentti. Museo- ja taidelautakunta alkoi perustamisensa jälkeen toimia julkisen taiteen asiantuntijana. Julkiset muistomerkit ja patsaat luetteloitiin ensimmäisen kerran vuonna 1951 ja vuonna 1958 julkiset veistokset tulivat museohallinnon hoitoon. Museon kokoelmahankintamäärärahasta on pieni osa käytetty kaupungin taidekokoelman kartuttamiseen.

Talviurheilukokoelma

Hiihtomuseo tuli Lahden kaupunginmuseon alaisuuteen 13.5.1974. Museon toimintakentäksi määriteltiin Suomen talviurheilu. Kokoelmien keruu ja museoidea syntyi Lahden Hiihtoseuran ja sen veteraaniosaston toimesta 1959. Hiihtomuseon asiamies, Unto Mäkinen, toimi esinekeruun edistämiseksi vuodesta 1975 lähtien 1980-luvulle.

Kokoelmien diarointi ja pääkirjan pitäminen aloitettiin vuonna 1975. Omat diaarikirjansa saivat ensin esineet, postimerkit ja lähdeaineisto. Vuonna 1976 aloitettiin valokuvien ja talletuskokoelman diarointi. Vuonna 1977 ryhdyttiin diaroimaan arkisto-objekteja (nykyinen käsiarkisto= esinearkisto). Vuonna 1981 esineistöä oli koossa yhteensä 4 000 objektia. Talletuksia olivat tehneet Lahden Hiihtoseura, Suomen Hiihtoliitto, Suomen Ampumahiihtoliitto ja Suomen Urheilumuseo. Postimerkki- ja leimakuorikokoelma oli 2 700 objektin suuruinen. Valokuvia oli 12 000 objektia. Käsikirjastossa oli noin 1 000 nidettä.

HIM_kuvkuvv2006013_224.jpg
Hiihtomuseo 1980-luvun lopulla. Kuvaaja tuntematon.

Oma museorakennus vihittiin käyttöön 1.11.1989.  Ennen kuin omaan museoon päästiin, niin säilytystiloja oli useammassa kohteessa. Vaihtuvat näyttelyt järjestettiin 1970-luvun lopulta 1980-luvun lopulle vuosittain Historiallisella museolla.  Oman esinekokoelman objektimäärä oli noussut 6 000 esineeseen talletusten lisäksi vuonna 1989.  Oma esinekokoelma oli 9 372 objektia vuoden 1995 lopussa. Kokoelmissa on lukuisten tunnettujen talvilajien kilpaurheilijoiden ja joidenkin suksitehtaiden tai -pajojen aineistoa. Talletuskokoelmassa merkittävä rooli on Suomen Urheilumuseon suuren suksikeräyksen (kerätty vuosina 1931 - 1932) suksilla (1452 objektia), jotka siirrettiin Lahteen pääosin vuonna 1988. Suurimmat esineryhmät ovat sukset, sauvat, talviurheilulajien asut, jalkineet ja muut tekstiilit, palkinnot ja monipuolinen hiihtolajeihin liittyvä pienesineistö.

HIM_KUVKUVN91216_1.jpg
Hiihtomuseon työskentelytilat vuonna 1989. Kuvaaja Tapio Ruokoranta.

Kun Hiihtomuseo avattiin omissa tiloissa 1989, museon perusnäyttely kertoi suksen, talviurheilulajien ja joukkotapahtumien historiaa sekä esitteli hiihdon nykytutkimuksen laitteita. Perusnäyttely uusittiin museon laajennuksen ja remontin jälkeen seuraavan kerran 1990-luvun lopulla ja uusittu näyttely avattiin keväällä 2000. Siinä paneuduttiin erityisesti Salpausselän kisojen ja Lahden MM-kisojen vaiheisiin ”Selän henkeä ja hohtavia hankia” -otsikon alla. Vaihtuvat näyttelyt ovat edistäneet kokoelmien keruuta tai esitelleet museon kokoelmia monipuolisesti 1990- ja 2000-luvulla. Näyttelyiden teemat ovat vaihdelleet, esimerkiksi Luminen lapsuus ja Talviurheiluleikit 2003-2005, Huipulta – Alppilajien historiaa Suomessa 2006-2010, Suomen naiset ladulla ja mäessä 2010-2011 ja  Suomen suksi –suksisepästä teolliseen muotoilijaan 2012-2013.

Julistekokoelma

Julistemuseo on perustettu vuonna 1975.  Aiemmin Lahden taidemuseoon kerätty suomalaisten museoiden Lahteen lähettämiä näyttelyjulisteita ja taidepainojäljennöksiä, joita oli yhteensä noin 600 kappaletta. Ne siirrettiin vuonna 1975 aloittaneen Julistemuseon kokoelmaan. Julistemuseon perustamisajatus näyttää heränneen muotoiluinstituutin graafisen osaston aloittamisen myötä. Keskeinen Julistemuseon hanketta edistänyt henkilö oli Tapani Aartomaa, mutta muistakin suunnista perustamista oli esitetty. Loppuvuodesta 1975 järjestettiin Lahden I kansainvälinen julistebiennale, jossa oli esillä ainoastaan kotimaisia julisteita, jotka näyttelyn päätyttyä liitettiin Julistemuseon kokoelmaan. Museo sai varasto- ja työtilat vuonna 1977. Vuonna 1980 taidemuseon laajennettua näyttelyosan kellariin valmistui työ- ja varastotilat myös Julistemuseolle. Museo muutti vuonna 2013 taidemuseon tiloista Kokoelmakeskukseen Sopenkorvenkadulle.

JM_DIGMTV2009003_03.jpg
Julistemuseon tutkija Kari Savolainen ja vuoden 2009 julistebiennalejulisteet. Kuvaaja Tiina Rekola.

Vuonna 1976 julisteiden määrä oli 3766 ja taidepainojäljennösten määrä 227 kappaletta. Julistemuseon kokoelmiin on kirjattu myös etikettejä ja ex libriksiä. Vuonna 1980 ylitettiin 10 000 ja vuonna 1984 20 000 julisteen määrä. Vuonna 2013 Julistemuseon kokoelmissa oli jo 70 000 objektia.  Ex libriksiä ja etikettejä oli kokoelmissa vuonna 1985 noin 2600 kappaletta ja samaisena vuonna luovuttiin aktiivisesta ex libriksien ja etikettien keräämisestä. Julistemuseon kokoelmat on saatu pääosin lahjoituksina, joista varhaisimmat ovat Kulutusosuuskuntien Keskusliito ry:n, Oy Mallasjuoman, Suomen Elokuva-arkiston (nykyisin Kansallinen audiovisuaalinen instituutti) ja Rautatiemuseon lahjakokoelmat. Vuonna 1978 Mainosgraafikot ry talletti kokoelmansa Lahteen. Kokoelmassa on keskeisiä suomalaisia julisteita 1950-luvulta 1980-luvulle. Alkuperäisen MG-talletuskokoelman julisteiden määrä oli 1482 julistetta. Myöhemmin kokoelma lahjoitettiin Julistemuseolle ja se oli tuolloin kasvanut yli 2000 julisteeseen. WSOY lahjoitti kirjoja mainostavaa materiaalia kokoelmiin.

Vuonna 1981 eri yhtiöiltä pyydettiin lahjoitusmateriaalia suomalaisen muotoilun kokoelmaan, joka vaihdettiin Muzeum Narodowe w Poznaniun keräämän puolalaisen julistetaiteen kokoelmaan, jossa on 617 keskeistä puolalaista julistetta 1940-luvulta 1980-luvulle. Lahjoituksena museoon saatua materiaalia ovat myös Elannon, Otavan, Osuuskunta Suomen Messujen, Kirmo Mikkolan, Alma Median (Suomen Kirjallisuuden Seuran kokoelma), arkkitehti Wäinö Palmqvistin (keskieurooppalaisia 1920- ja 1930-lukujen matkailuaiheisia julisteita), ranskalaisen Grapus-ryhmän, Kulturzentrum der DDR:n, Library of Congressin (neuvostoliittoliittolainen julistekokoelma), japanilaisten painotalojen ja kokoelmien omistajien sekä ulkomaisten että kotimaisten graafisten suunnittelijoiden (muun muassa Erkki Ruuhisen, Pekka Nissisen, Herbie Kastemaan, ja Aleksander Lindebergin), Amnesty Internationalin, Ilkka Taipaleen ym. julistekokoelmat. Museo on aika ajoin myös pystynyt ostamaan kokoelmiin yksittäisiä julisteita tai julistekokoelmia, joita ovat muun muassa Oskar Nupposen kokoelma, jossa on suomalaisia julisteita 1910-luvulta 1950-luvulle ja saksalaisia jugend-julisteita 1910-luvulta sekä Tapani Aartomaan kokoelma, jossa on Aartomaan suunnittelemia julisteita ja Helsingin julistebiennalen julisteita. Kokoelmiin on ostettu myös ranskalaisia art nouveau -julisteita. Huutokaupoista on ostettu yksittäisiä kotimaisia julisteita ja muun muassa neuvostoliittolaisia 1920- ja 1940-luvun julisteita. Julistemuseo otti ensimmäisenä käyttöön tietotekniikan Lahden kaupunginmuseossa. Nykyisin julistetiedot on siirretty jo neljänteen mittatilaustyönä suunniteltuun ohjelmaan eli Valtion taidemuseon ylläpitämään Muusa-ohjelmaan.

JM_lkm_kuv_kuv_di_15246.jpg  JM_DIGMTV2009017_13.jpg
Lahden kansainvälinen julistebiennale vuonna 1983, kuvaaja Antti Johansson. Julistebiennale vuonna 2009, kuvaaja Tiina Rekola.

Lahden kansainvälinen julistebiennale (triennale vuodesta 2014 lähtien) on järjestetty jo 19 kertaa vuodesta 1975 lähtien. Kolmannessa Lahden Julistebiennalessa vuonna 1979 kutsu oli maailmanlaajuinen ja siihen lähetettiin 31 maasta 1200 julistetta. Biennalen ja triennalen julisteet tulevat osaksi Julistemuseon kokoelmaa. Julisteita karttuu kustakin tapahtumasta 300 – 1 000 objektia. Julistebiennalesta kehittyi Lahden kaupunginmuseon kansainvälisin ja tunnetuin tapahtuma.

Radio- ja tv-alan kokoelma

Yleisradion radiomuseon perustaminen tapahtui vuonna 1968 Yleisradion teknisen henkilökunnan teknisen esineistön keräystyön ansiosta.  Alkuperäinen toiminta-ajatus oli museoida pelkästään yleisradiotoimintaan liittyvää tekniikkaa sekä vastaanotintekniikkaa, mutta tallennusta laajennettiin vähitellen myös muuhun yleisradiohistoriaan. Radiomäen vanhalta asemalta saatiin Radiomuseolle tilat.

RTM_DIGMTV2007010_12.jpg
Radio- ja tv-museo vuonna 2007. Kuvaaja Tiina Rekola.

Vuonna 1992 Lahden kaupunki, Yleisradio, MTV ja Kodintekniikkaliitto perustivat Radio- ja tv-museosäätiön. Siihen liittyivät myöhemmin myös Elektroniikan tukkukauppiaat, Sähkö- ja elektroniikkateollisuusliitto, Suomen Radioamatööriliitto, Suomen DX-liitto, Suomen Sähköteknikkojen liitto ja Suomen Radioiden liitto.  Radiomuseo ja kokoelmat siirtyivät 18.2.1993 säätiölle ja Lahden kaupunginmuseolle ja samalla Radiomuseon nimi muutettiin Radio- ja tv-museoksi. Kaupunginmuseo ryhtyi huolehtimaan museon käytännön työstä ja museon kokoelmatyö siirtyi museoammatillisen henkilökunnan hoitoon. Radio- ja tv-museo muutti vanhalta radioasemalta vuonna 1935 valmistuneelle AM-asemalle, jonka korjaustyöt valmistuivat vuoden 1996 lopussa. Näyttely avattiin yleisölle toukokuussa 1997, mutta varsinaisesti tilat vihittiin käyttöön 15.5.1998.

RTM_RTMRTMVV93028.jpg
Kidekone ja torvikaiutin 1920-luvulta. Kuvaaja Pirjo Kaarkoski-Johansson.

Museoitu esineistö oli pitkään Yleisradion käytöstä poistettuja laitteita ja laitteiden osia jakelutekniikan, radion ja television tuotantotekniikan ja filmitekniikan alueilta. Lisäksi museossa oli pieni kirjasto ja arkisto. Pian museon perustamisen jälkeen alkoi tulla lahjoituksina yksityishenkilöiltä pääasiassa radio- ja televisiovastaanottimia. 1980-luvulla edellisen esineistön lisäksi kokoelmiin kuului radioputkia ja muita komponentteja, armeijan radiokalustoa, mittalaitteita ja insinööri Arvi Hauvosen ja yli-insinööri K.S. Sainion jäämistöä.  Vuonna 1979 Radiomuseosta siirrettiin E.M.C. Tigerstedtin kokoelma (68 kollia) Tekniikan museoon Helsinkiin. Esineistön siirtoa perusteltiin sillä, että ne olisivat laajemman yleisön tavoitettavissa pääkaupunkiseudulla.

Esinekokoelmien pääryhmät ovat nykyisin radio- ja tv-vastaanottimet, lähetystoimintaan liittyvä studiotekninen esineistö, ohjelmatuotantoon liittyvä esineistö, radioamatööri- ja DX-kuuntelulaitteet, kodin äänen- ja kuvantallennuslaitteet, radioputket ja puhelinlaitteistot. Kokoelmien keruun kirjo on laajentunut teknisistä laitteista kattamaan yleisradiotoimintaa yleisemmin kuin aiemmin sekä ulottuu lisäksi alan teollisuuteen, kauppaan, harrastustoimintaan ja entistä enemmän kotilaitteisiin ja niiden historiaan ja käyttöön. Radio- ja tv-museo tallentaa myös paikallista puhelinhistoriaa.

 

Takaisin>>

100 askelta Lahdessa -näyttely avattu

Tervetuloa Historiallisen museon Suomi100-juhlavuoden näyttelyyn!

Yleisöopastus

lauantaina 16.12.2017 klo 14.00.

Radio- ja tv-museon museokauppa on nyt verkossa

Museokauppaan pääset netissä museon ollessa suljettuna.

Hiihtomuseon perusnäyttely "Hiihdon henkeä" on avautunut

Hiihtomuseon uusi perusnäyttely tarjoaa elämyksiä ja tietoa monipuolisesti hiihdon historiasta.