Yhteisiä hetkiä
on moniääninen, mutta yhteen sointuva kokonaisuus täynnä tunnetta.


Tunnelmallinen Yhteisiä hetkiä -näyttely tarjoaa erilaisia näkökulmia tämän päivän lahtelaisuuteen. Teosten kautta vieraillaan eri kaupunginosissa, seurataan ihmisten merkityksellisiä reittejä ja kohdataan lahtelaisia kasvokkain. Kuvat ja tarinat kertovat muistoista ja juurista, arjesta ja juhlasta.

Maalauksista, valokuvista, installaatioista, piirroksista ja ääniteoksista koostuva näyttely käy vuoropuhelua Lahden historiallisen museon 100 askelta Lahdessa -näyttelyn kanssa. Siinä, missä Historiallisen museon näyttely on 100 vuoden mittainen Vesijärvenkatua pitkin etenevä aikamatka Lahden juna-asemalta satamaan, on Vesijärvenkadulla sijaitsevan Taidemuseon näyttely poikkileikkaus tämän päivän lahtelaisuuteen taiteilijoiden tulkitsemana.

Näyttelyn taiteilijat ovat Marja-Liisa Jokitalo, Susanna Judin, Aaro Matinlauri, Miss Kompro, Anna Rikkinen, Antti Salokannel, Johannes Wilenius sekä Anna Turunen ja Anne Roininen, joiden teoksen toteutukseen Ostoskatu 1:n asukkaat osallistuivat.

 

Johannes Wilenius
Wilenius on valinnut näyttelyyn 100 kuvaa. Teemana on yksinkertaisesti Lahti, lahtelaiset.

Kuvissa on kauneutta, rujoutta, huumoria ja miksei paniikkiakin. Moni otos jättää katsojan miettimään mitä kuvaushetkellä oikein tapahtuu.

 

Marja-Liisa Jokitalo
Jokitalo työskenteli Tukeva porras -hankkeen yhteisöntaiteilijana vuosina 2013 ja 2014 lahtelaisessa Mukkulan palvelutalossa. Hän muun muassa kuunteli talon asukkaiden elämäntarinoita, kirjoitti niiden pohjalta koosteen ja toteutti ääniteoksen Elämä heitteli, mutta en ole katkera yhtään. Teos on kuunneltavissa Yhteisiä hetkiä -näyttelyn installaatiossa.  

Hän kokosi myös sekä työntekijöiden että asukkaiden kotipaikkatiedot seinällä olevalle Suomen kartalle. Jokainen Mukkulan asukas tai työntekijä sai siihen syntymaakuntansa kohdalle oman maakuntakukkansa. Tämän aineiston pohjalta hän maalasi Yhteisiä hetkiä -näyttelyyn teoksen, jonka aiheena ovat nuo maakuntakukat. 


Miss Kompro
Miss Kompron maalausten toistuva teema on ihminen ja ihmisen kuvittelutaipumus välttämättömänä pakonomaisena ominaisuutenaan. Siinä on olennaista kyky yhdistää muistojen, tosiasioiden ja annettujen merkitysten fragmenteista eheää tarinaa kohdatusta ja havaitusta, elämästä tai itsestä, mikä lienee samaa asiaa. Miss Kompro eläytyy työhönsä kuin kirjailija, joka suhtautuu kiihkolla sanojen muotoon ja tavujen rytmiin. Juonen kustannuksella. Hän maalaa sitä. 

Reittimuotokuvia on tositapahtumiin perustuva teossarja, joka muodostaa kartastoa lahtelaisille merkityksellistä reiteistä. Sen abstrakteihin muotoihin taiteilija pyrkii taltioimaan sitä mitä aina maalaa, kun maalaa ihmistä.


Aaro Matinlauri
Matinlaurin Kasvot-sarjassa on 40 lahtelaisten muotokuvaa. Taiteilijan mukaan: "teokseni ymmärtää parhaiten kohdatessaan ne yksin, oman mietiskelynsä kautta. Tällöin taide voi olla kommunikaatiota, kahden katseen – tekijän ja katsojan – yhteistyötä, jolla kummatkin pääsevät lähemmäs jotain muuten sosiaalisesti tavoittamatonta." Kasvot ovat täynnä kertomuksia. Ja jokaisella on oma tarinansa lahtelaisuudestaan.


Anna Turunen ja Anne Roininen
Kuvataiteilijat Anna Turunen ja Anne Roininen toteuttivat valotaideteoksen Ostoskatu 1:n  kerrostalon asukkaiden kanssa 11.2.2016. Teoksessa asukkaiden kodit valaistiin yhtäaikaisesti sisäpuolelta värivalojen, kuvien ja videoiden avulla. Yhtenä iltana yleisö kutsuttiin ihastelemaan kerrostalon kokoista valoinstallaatiota. Valoteos oli koettavissa noin kahden tunnin ajan. Teoksen toteutukseen osallistui yli 40 talon asukasta.

Lahden taidemuseoon on rakennettu kerrostalomainen installaatio, jonka sisätila esittelee dokumentaatiota Liipolan valoteoksesta, teoksen toteutusprosessista ja teokseen osallistuneista kuvien, videoiden, esineiden ja sanojen muodossa. Valoteoksesta on kulunut jo aikaa, mutta nyt Yhteisiä hetkiä -näyttelyn myötä Turunen on tavannut asukkaita uudestaan. He osallistuvat näyttelyyn välittämällä viestinsä, jakamalla ajatuksiaan ja mielenkiinnonkohteitaan tai tuomalla näyttelyyn esille jotain henkilökohtaista.

Valoteoksen ajan Ostoskatu 1:n talo kylpi erityisen värikkäässä valossa, Yhteisiä hetkiä -näyttelyssä valokeilaan pääsevät talo ja asukkaat arkiasussaan. Dokumentaatio valoteoksesta näyttäytyy kuin muistoina kotien seinillä. Astu sisään, ovi on auki.

 

Anna Rikkinen
Rikkisen teos Vaihtuva muotokuvagalleria on vieraskirja. Näyttelykävijä saa ikuistaa oman tai ystävänsä kuvan liidulla ovaaliin tauluun. Muotokuvista muodostuu kokonaisuus, perhe. Uudet kävijät tuovat oman lisänsä galleriaan pyyhkimällä aiemman kuvan pois ja piirtämällä uuden tilalle.

Ovaali muoto vie ajatukset medaljonkeihin, mukana kannettaviin muotokuviin ja muistoihin. Muita mielleyhtymiä ovat vanhat valokuvat, sukupuu ja silhuetit, peilit ja peilaus. Taiteilijana Rikkistä kiinnostaa se, miten muotokuvissa kuvataan henkilöä ilmeen ja asennon sekä vaatteiden ja esineiden kautta.

 

Susanna Judin
Judinin Pesät-Nests on kuivaneulateosten ja linnunlaulun muodostama tutkielma kodista.

Taiteilijan mukaan: "Kulttuuri toimii ihmisen identiteetin kehtona ja on siksi tärkeä väline luotaessa uusia juuria uusiin pesäpaikkoihin. Tulevaisuuden pääoma ei ole materiaalista, vaan kerroksellista kulttuurista pääomaa josta voidaan ammentaa niin keksintöjä, innovaatioita kuin hyvinvointiakin kaikille yhteisön jäsenille ikään, rotuun tai sukupuoleen katsomatta. Lahti voi historiansa ansiosta näyttää esimerkkiä yhdessä rakentamisesta yhtä rikkaaksi kokonaisuudeksi kuin kutojalintujen yhteisön kutomat pesät, jossa kaikki osalliset lopulta voittavat."

Pesät on merkityksellinen tutkielma ikuisuudesta ja pysyvyydestä tässä ohuessa ja hektisessä nykyajassa.

 

Antti Salokannel
Videosta ja esineistä koostuvassa installaatiossaan nimeltä Evakkoarkku Salokannel palaa omille karjalaisille juurilleen. Evakkoon lähdettäessä arkkuun pakattiin vain jokapäiväisen elämän kannalta välttämättömin. Se mikä oli tarkoitettu helpottamaan elämän alkua uudessa paikassa. Symbolisessa mielessä arkun sisällön rajatun avaruuden voi ajatella avautuvaksi laajaksi maisemaksi kasvua, kulttuuria ja työtä. Teoksessa kuvataan evakkoarkun laajempaa merkitystä värikuvatulostein. Vanhoista kirjeistä, valokuva-albumeista ja perheen lasinegatiiveista on löytynyt aineistoa kuvaamaan evakkoarkun rakennustyömaata.